1. Oli myös Noomin miehen lanko, jalo, voimallinen mies, EliMelekin
suvusta; ja hänen nimensä oli Boas.
2. Ja Ruut Moabilainen sanoi Noomille: salli minun mennä pellolle päitä noukkimaan
sen perässä, jonka edessä minä löydän armon. Sanoi hän hänelle: mene, tyttäreni.
3. Ja hän meni ja pääsi noukkimaan pellolla elonleikkaajain jälissä, ja se pelto,
johon hän osaantui, oli Boaksen perintöosa, joka oli EliMelekin suvusta.
4. Ja katso, Boas tuli Betlehemistä ja sanoi elonleikkaajille: Herra olkoon
teidän kanssanne. Ja he sanoivat hänelle: Herra siunatkoon sinua.
5. Ja Boas sanoi palveliallensa, elonleikkaajain päämiehelle: kenenkä tämä piika
on?
6. Ja palvelia, elonleikkaajain päämies, vastasi ja sanoi: se on Moabilainen
piika, joka tuli Noomin kanssa Moabilaisten maalta,
7. Ja hän sanoi: anna minun noukkia ja koota lyhdetten välillä elonleikkaajain
perässä. Ja hän on tullut ja seisonut aamusta niin tähänasti, ja on vaan vähän
aikaa huoneessa ollut.
8. Ja Boas sanoi Ruutille: kuules minua, tyttäreni! Älä mene muiden pellolle
poimimaan, älä myös tästä lähde, mutta ole tässä minun piikaini kanssa.
9. Katso visusti, millä pellolla he eloa ottavat, ja seuraa heitä: minä sanoin
palvelioilleni, ettei yksikään sinua vahingoitse. Ja jos sinä janoat, niin mene
astiain tykö ja juo siitä, mitä minun palveliani ovat ammuntaneet.
10. Ja hän lankesi kasvoillensa ja kumarsi maahan, ja sanoi hänelle: minkätähden
olen minä löytänyt armon sinun kasvois edessä, että tunnet minun, joka kuitenkin
olen muukalainen?
11. Boas vastasi ja sanoi hänelle: minulle ilmoitettiin kaikki, mitäs tehnyt
olet anopilles, sittekuin sinun miehes kuoli: ettäs jätit isäs ja äitis, ja
isäs maan, ja matkustit kansan tykö, jota et sinä ennen tuntenut.
12. Herra maksakoon sinulle työs, ja sinun palkkas olkoon täydellinen Herran
Israelin Jumalan tykönä, jonka tykö sinä olet tullut, turvaamaan hänen siipeinsä
alle!
13. Hän sanoi: anna minun löytää armo sinun kasvois edessä, minun herrani; sillä
sinä olet lohduttanut minua ja olet puhutellut piikaas suloisesti, vaikka en
minä ole niinkuin joku sinun piioistas.
14. Boas sanoi jälleen hänelle: koska ruan aika joutuu, niin tule tänne, syö
leipää ja kasta palas etikkaan. Niin hän istui elonleikkaajain viereen, ja hän
antoi hänelle kuivatuita tähkäpäitä, hän söi ja ravittiin, ja jätti jotakin
tähteeksi.
15. Kuin hän nousi poimimaan, käski Boas palvelioitansa ja sanoi: sallikaat
hänen poimia lyhdetten keskellä ja älkäät häntä häväiskö.
16. Varistelkaat myös sitomista läpimitten hänelle, ja jättäkäät siihen, että
hän ne poimis, ja älkään yksikään häntä nuhdelko!
17. Niin poimi hän pellolla ehtooseen asti, ja hän tappoi ne poimitut; ja oli
liki yksi epha ohria.
18. Ja hän kantoi ne ja vei kaupunkiin, ja osoitti anopillensa, mitä hän oli
poiminut. Toi myös ne ruan tähteet, joista hän oli itsensä ravinnut ja antoi
hänelle.
19. Silloin sanoi hänen anoppinsa hänelle: kussas olet poiminut tänäpänä, ja
kussas olet työtä tehnyt? Siunattu olkoon se, joka sinun tuntenut on! Ja hän
ilmoitti anopillensa, kenenkä tykönä hän työtä teki, sanoen: se mies, jonka
tykönä minä tänäpänä työtä tein, kutsutaan Boas.
20. Noomi sanoi miniällensä: hän olkoon siunattu Herralta, joka ei ole ollut
armotoin enemmin eläviä kuin kuolleitakaan vastaan. Ja Noomi sanoi hänelle:
tämä mies on meidän lähimmäisemme ja on meidän perillisemme.
21. Ja Ruut Moabilainen sanoi: hän sanoi myös minulle: ole minun palvelioitteni
kanssa, siihenasti kuin he lopettavat kaiken minun eloni.
22. Noomi sanoi Ruutille miniällensä: minun tyttäreni, hyvä on sinun mennä hänen
piikainsa kanssa, ettei joku olisi sinua vastoin toisen pellolla.
23. Ja hän viipyi Boaksen piikain tykönä ja poimi tähkäpäitä, siihenasti kuin
ohrat ja nisut leikattiin; ja tuli jälleen anoppinsa tykö.