1. Ja Noomi hänen anoppinsa sanoi hänelle: minun tyttäreni,
minä tahdon saattaa sinulle levon, että sinulle hyvin kävis.
2. Boas, meidän sukulaisemme, jonka piikain tykönä sinä olet ollut, katso, hän
viskaa tänä yönä ohria luvassansa.
3. Niin pese itses ja voitele sinus, ja vaateta itses ja mene luvaan, ettei
yksikään sinua tunne, siihenasti kuin syöty ja juotu on.
4. Kuin hän maata panee, niin katso paikka, kussa hän makaa: niin mene ja nosta
vaate hänen jalkainsa päältä ja pane siihen maata; niin hän kyllä sinulle sanoo,
mitä sinun tekemän pitää.
5. Hän sanoi hänelle: kaikki, mitä sinä sanot minulle, teen minä.
6. Hän meni luvaan ja teki kaikki mitä hänen anoppinsa hänelle käski.
7. Ja kuin Boas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän
meni levätä yhden kuhilaan taa. Ja hän tuli salaisesti ja nosti vaatteen hänen
jalkainsa päältä, ja pani siihen levätä.
8. Puoliyön aikaan peljästyi mies ja käänsi itsensä: ja katso, vaimo makasi
hänen jalkainsa juuressa.
9. Ja hän sanoi: kukas olet? Hän vastasi: minä olen Ruut, sinun palkollises:
levitä siipes piikas ylitse, sillä sinä olet perillinen.
10. Hän sanoi: siunattu ole sinä Herrassa, minun tyttäreni: sinä olet parantanut
ensimäisen armotyön sillä viimeisellä, ettes ole seurannut nuorukaisia, köyhiä
eli rikkaita.
11. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää: kaikki, mitäs sanot, teen minä sinulle; sillä
koko minun kansani kaupunki tietää, ettäs olet kunniallinen vaimo.
12. Se on tosi, että minä olen perillinen; mutta toinen on läheisempi minua.
13. Ole tässä yö, ja jos hän huomenna omistaa sinun, niin se on hyvä, vaan jollei
hän tahdo omistaa sinua, niin minä omistan sinun, niin totta kuin Herra elää:
lepää huomeneen asti.
14. Ja hän lepäsi huomeneen asti hänen jalkainsa juuressa, ja nousi ennenkuin
yksikään toisensa tunsi, ja sanoi: ei pidä kenenkään tietämän vaimon luvaan
tulleeksi.
15. Ja hän sanoi: anna liinavaattees joka ylläs on, ja ota siihen; ja hän otti
siihen. Ja hän mittasi hänelle kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen päällensä.
Ja hän itse tuli kaupunkiin.
16. Mutta vaimo meni anoppinsa tykö, joka sanoi: kuinka sinulle menestyy, tyttäreni?
Ja hän jutteli hänelle kaikki, mitä mies oli tehnyt,
17. Ja sanoi: nämät kuusi mittaa ohria antoi hän minulle; sillä hän sanoi: ei
pidä sinun tyhjin käsin menemän anoppis tykö.
18. Hän sanoi: ole hiljakses, tyttäreni, niinkauvan että sinä saat nähdä, kuinka
tämä tapahtuu; sillä ei se mies lakkaa ennen kuin hän tämän tänäpäivänä hyvin
lopettaa.