1. Kuinka Herra on vihoissansa Zionin tyttären pimittänyt? Hän
on Israelin kunnian heittänyt taivaasta maan päälle. Ei hän ole muistanut jalkainsa
astinlautaa vihapäivänänsä?
2. Herra on armottomasti kadottanut kaikki Jakobin asumiset; hän on hirmuisuudessansa
Juudan tyttären linnan särkenyt, ja lyönyt heitä maahan; hän on hyljännyt hänen
valtakuntansa ja päämiehensä.
3. Hän on Israelin kaiken sarven hirmuisessa vihassansa särkenyt, on oikean
kätensä vetänyt takaperin, kuin vihollinen tuli, ja on Jakobissa niinkuin tulen
liekin sytyttänyt, joka kuluttaa kaikki ympärinsä.
4. Hän on joutsensa jännittänyt, niinkuin vihollinen; hänen oikean kätensä on
hän vienyt, niinkuin vainollinen, ja on tappanut kaikki mitä suloinen oli nähdä;
hän on vihansa niinkuin tulen vuodattanut Zionin tyttären majaan.
5. Herra on niinkuin vihollinen, hän on Israelin raadellut, kaikki hänen huoneensa
raadellut, ja hänen linnansa turmellut; hän on Juudan tyttärelle paljon valitusta
ja murhetta tehnyt.
6. Ja on hajoittanut hänen majansa, niinkuin kryytimaan, ja hänen kokouksensa
turmellut; Herra on antanut unhottaa Zionissa sekä juhlat että sabbatit, ja
antanut hirmuisessa vihassansa häväistä sekä kuninkaat että papit.
7. Herra on heittänyt alttarinsa pois, ja pyhyytensä alttiiksi antanut, ja hyljännyt
huoneensa muurit vihollisen käsiin; niin että he ovat Herran huoneessa huutaneet,
niinkuin juhlapäivänä.
8. Herra ajatteli hajoittaaksensa Zionin tyttären muurit, hän on nuoran vetänyt
sen ylitse, ja ei vetänyt kättänsä takaperin hukuttamasta; vaan on jaottanut
vallit, ja muurit ovat ynnä kukistetut.
9. Hänen porttinsa ovat vajotetut maahan, hän on särkenyt hänen salpansa, ja
tyhjäksi tehnyt. Hänen kuninkaansa ja päämiehensä ovat pakanain seassa, jossa
ei he lakia saa kuulla, eikä heidän prophetansa löydä näkyä Herralta.
10. Zionin tyttären vanhimmat makaavat maassa, ja ovat ääneti, heittävät multaa
päänsä päälle, ja ovat puettaneet itsensä säkkiin; Jerusalemin neitseet käyvät
päät alas päin. 11. Niin olen minä itkenyt, että minun silmäni puhkeevat, sisällykseni
kivistelevät, maksani on vuodatettu maan päälle, kansani tyttären surkeuden
tähden, koska imeväiset ja piskuiset kaupungin kaduilla nääntyivät,
12. Koska he sanoivat äidillensä: kussa on leipä ja viina? koska he kaupungin
kaduilla nääntyivät, niinkuin surmaan haavoitetut, ja antoivat henkensä ylön
äitinsä syliin.
13. Voi sinä Jerusalemin tytär, keneen minä vertaan sinun, eli minkä kaltaisena
minä sinun pidän? sinä neitsy Zionin tytär, mihinkä minä sinua vertaan, jolla
minä sinua lohduttaisin? sillä sinun hävintös on suuri niinkuin meri, kuka taitaa
sinua parantaa?
14. Sinun prophetas ovat sinulle saarnanneet turhuutta ja hulluja näkyjä, ja
ei sinun pahoja tekojas sinulle ilmoittaneet, jolla he olisivat sinun vankiutes
estää taitaneet, vaan ovat sinulle saarnanneet turhia saarnoja, joilla he saarnasivat
sinun ulos maastas.
15. Kaikki ohitsekäyväiset paukuttavat käsiänsä sinun tähtes, ja viheltelevät
sinua, ja pudistelevat päätänsä Jerusalemin tyttären ylitse: tämäkö se kaupunki
on, josta sanottiin: se on kaikkein jaloin, josta koko maakunta iloitsee?
16. Kaikki vihollises ammottelevat suutansa sinua vastaan, viheltelevät sinua,
ja kiristävät hampaitansa, ja sanovat: me olemme hänen hukuttaneet: tämä on
se päivä, jota me halusimme, me olemme sen saaneet ja nähneet.
17. Sen on Herra tehnyt, kuin hän oli ajatellut, hän on täyttänyt sanansa, jonka
hän aikaa ennen käskenyt oli; hän on armottomasti hukuttanut, ja on ilahuttanut
vihollisen sinusta, ja sinun vainollistes vallan * korottanut.
18. Heidän sydämensä huutaa Herran tykö: Voi sinä Zionin tyttären muuri! anna
päivällä ja yöllä kyyneleet vuotaa niinkuin ojan, älä myös lakkaa, ei myös sinun
silmämunas mahda lakata.
19. Nouse ja huuda yöllä, ensimäisessä vartiossa, vuodata sydämes niinkuin vettä
Herran eteen, nosta kätes hänen puoleensa sinun piskuistes sieluin tähden, jotka
nälästä nääntyneet ovat joka kadun päässä.
20. Herra näe ja katso sitä, jonka sinä niin turmellut olet; pitääkö siis vaimoin
ruumiinsa hedelmän syömän, vähät lapset, jotka vielä käsillä kannetaan? pitääkö
papit ja prophetat Herran Pyhässä niin tapetuksi tuleman?
21. Kaduilla maassa makasivat nuoret ja vanhat; minun neitseeni ja nuorukaiseni
ovat miekan kautta langenneet; sinä olet tappanut vihapäivänäs, sinä olet armottomasti
teurastanut.
22. Sinä olet minun viholliseni ympäristöltä kutsunut kokoon niinkuin juhlapäiväksi,
niin ettei kenkään Herran vihan päivänä ole päässyt eikä jäänyt; sillä jotka
minä kasvatin ja ruokin, ne minun viholliseni on hukuttanut.