1. Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli,
ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.
2. Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja
niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin
yhdelle näiden sielulle.
3. Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan,
joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.
4. Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui
hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, Herra,
ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.
5. Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen
ja sanoi hänelle: nouse ja syö!
6. Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana
hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli,
niin hän pani maata jälleen ja nukkui.
7. Ja Herran enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi:
nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.
8. Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää
ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,
9. Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, Herran sana sanoi
hänelle: mitäs tässä Elia teet?
10. Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden;
sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet
ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät
minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
11. Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra
meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki
Herran edellä; mutta ei Herra ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys,
ja ei Herra ollut maanjäristyksessä;
12. Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei Herra ollut tulessa; tulen
perästä tuli hieno tuulen hyminä.
13. Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi
luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä),
Elia?
14. Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden;
sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris
ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät
minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
15. Mutta Herra sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja
voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.
16. Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika,
AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.
17. Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja
joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.
18. Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet
Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.
19. Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä
parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia
meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.
20. Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta
antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle:
mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?
21. Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti
lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa,
ja palveli häntä.