1. Ja monen päivän perästä tuli Herran sana Elian tykö kolmantena
vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minä annan sataa maan päälle.
2. Ja Elia meni näyttämään itsiänsä Ahabille; vaan sangen kallis aika oli Samariassa.
3. Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hänen huoneensa haltia: (Ja Obadia pelkäsi
Herraa suuresti.
4. Sillä kun Isebel hukutti Herran prophetat, otti Obadia sata prophetaa ja
kätki ne, viisikymmentä kuhunkin luolaan, ja elätti heidät leivällä ja vedellä.)
5. Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lävitse kaikkein veislähdetten tykö
ja kaikkein ojain tykö, jos löydettäisiin ruohoja hevosille ja muuleille elatukseksi,
ettei kaikki eläimet hukkuisi.
6. Ja he jakoivat itsensä vaeltamaan maata lävitse: Ahab vaelsi yksinänsä yhtä
tietä myöten ja Obadia toista tietä yksinänsä.
7. Kun Obadia tiellä oli, katso, silloin kohtasi hänen Elia; ja kuin hän tunsi
hänen, lankesi hän kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?
8. Hän sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.
9. Ja hän sanoi: mitä minä olen rikkonut, ettäs annat palvelias Ahabin käsiin
tappaa minua?
10. Niin totta kuin Herra sinun Jumalas elää, ei ole yhtään kansaa eli valtakuntaa,
kuhunka minun herrani ei ole lähettänyt, sinua etsimään. Ja koska he ovat sanoneet:
ei hän ole tässä, on hän vannottanut sitä valtakuntaa ja kansaa, ettet sinä
ole löydetty.
11. Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.
12. Ja taitais tapahtua, kuin minä menisin pois sinun tyköäs, niin ottais Herran
henki sinun pois, ja en minä tietäisi kuhunka, ja minä sitte tulisin ja sanoisin
sen Ahabille, ja hän ei löytäisi sinua, niin hän tappais minun. Mutta minä sinun
palvelias pelkään Herraa hamasta nuoruudestani.
13. Eikö minun herralleni ole sanottu, mitä minä tehnyt olen, kuin Isebel tappoi
Herran prophetat? ja minä kätkin sata Herran prophetaa luoliin, viisikymmentä
tänne ja viisikymmentä sinne, ja ruokin heidät leivällä ja vedellä.
14. Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä: että hän
minun tappais.
15. Elia sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison:
tänäpänä minä itseni hänelle ilmoitan.
16. Niin meni Obadia Ahabia vastaan ja sanoi nämät hänelle, ja Ahab meni Eliaa
vastaan.
17. Ja kuin Ahab näki Elian, sanoi Ahab hänelle: etkö sinä ole se, joka Israelin
villitset?
18. Hän sanoi: en minä villitse Israelia, mutta sinä ja sinun isäs huone, että
te olette hyljänneet Herran käskyt, ja sinä vaellat Baalin jälkeen.
19. Lähetä siis nyt kokoamaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja
neljäsataa ja viisikymmentä Baalin prophetaa ja neljäsataa metsistöin prophetaa,
jotka syövät Isebelin pöydältä.
20. Niin lähetti Ahab kaikkein Israelin lasten tykö ja kokosi prophetat Karmelin
vuorelle.
21. Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille
puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal,
niin vaeltakaat hänen jälkeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut.
22. Niin sanoi Elia kansalle: minä olen ainoasti jäänyt Herran prophetaista;
mutta Baalin prophetaita on neljäsataa ja viisikymmentä miestä.
23. Niin antakaat nyt meille kaksi mullia ja antakaat heidän valita toisen mullin
ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puiden päälle, mutta älkään siihen panko tulta:
ja minä otan toisen mullin ja panen myös puiden päälle, ja en pane siihen tulta.
24. Ja huutakaat te teidän jumalainne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä: kumpi
Jumala vastaa tulen kautta, hän olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi:
se on oikein.
25. Ja Elia sanoi Baalin prophetaille: valitkaat teillenne toinen mulli, ja
tehkäät te ensin, sillä teitä on monta, ja huutakaat teidän jumalainne nimeä,
ja älkäät siihen tulta panko.
26. Ja he ottivat mullin, jonka hän heille antoi, ja valmistivat ja huusivat
Baalin nimeä huomenesta puolipäivään asti, sanoen: Baal, kuule meitä! mutta
ei siinä ollut ääntä eli vastaajaa; ja he hyppelivät alttarin ympärillä, jonka
he tehneet olivat.
27. Kun jo puolipäivä oli, pilkkasi heitä Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti;
sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli
on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis.
28. Ja he huusivat suurella äänellä, ja viileskelivät itsiänsä veitsillä ja
naskaleilla tavallansa, niin että he verta tiukkuivat.
29. Kuin puolipäivä kulunut oli, propheterasivat he siihenasti, että ruokauhri
uhrattaman piti; ja ei ollut siinä ääntä eli vastaajaa, elikkä joka vaaria otti.
30. Niin sanoi Elia kaikelle kansalle: tulkaat minun tyköni; ja kuin kaikki
kansa tuli hänen tykönsä, paransi hän Herran alttarin, joka kukistunut oli.
31. Ja Elia otti kaksitoistakymmentä kiveä Jakobin lasten luvun jälkeen (jonka
tykö Herran sana tapahtunut oli, sanoen: Israel pitää sinun nimes oleman),
32. Ja rakensi niistä kivistä alttarin Herran nimeen, ja teki kuopan alttaria
ympäri kahden jyvämitän leveydeltä,
33. Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden päälle,
34. Ja sanoi: täyttäkäät neljä kadia vedellä ja kaatakaat se polttouhrin ja
puiden päälle; ja hän sanoi: tehkäät se vielä toinen kerta; ja he tekivät sen
toisen kerran; ja hän sanoi: tehkäät se vielä kolmas kerta; ja he tekivät sen
kolmannen kerran.
35. Ja vesi juoksi alttaria ympäri, että kuoppakin täytettiin vedestä.
36. Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: Herra
Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin
Jumala, ja minä sinun palvelias, ja että minä nämä kaikki sinun sanas jälkeen
tehnyt olen.
37. Kuule minua Herra, kuule minua, että tämä kansa tietäis sinun olevan Herran
Jumalan; ettäs kääntäisit heidän sydämensä takaisin.
38. Niin putosi Herran tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja
nuoli veden kuopasta.
39. Kuin kaikki kansa näki sen, heittäysivät he kasvoillensa ja sanoivat: Herra
on Jumala, Herra on Jumala.
40. Mutta Elia sanoi heille: ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikään
heistä pääsisi. Ja he ottivat heidät kiinni; ja Elia vei heidät Kisonin ojan
tykö ja tappoi heidät siellä.
41. Ja Elia sanoi Ahabille: mene ylös, syö ja juo; sillä suuren sateen hyminä
kuuluu.
42. Ja kuin Ahab meni syömään ja juomaan, meni Elia Karmelin kukkulalle, ja
lankesi maahan, ja kumarsi kasvoillensa, ja pani päänsä polviensa välille,
43. Ja sanoi palveliallensa: mene nyt ylös ja katso meren puoleen. Hän meni
ylös, katsoi ja sanoi: ei siellä ole mitään. Hän sanoi: mene vielä sinne seitsemän
kertaa.
44. Ja seitsemännellä kerralla sanoi hän: katso sieltä nousee vähä pilvi merestä,
niinkuin miehen kämmen. Hän sanoi: mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene,
ettei sade sinua käsittäisi.
45. Ja sillä välillä tuli taivas pilvistä mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen
suuri sade. Mutta Ahab matkusti ja tuli Jisreeliin. 46. Ja Herran käsi oli Elian
päällä, ja hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä, siihenasti kuin hän
tuli Jisreeliin.