Sananlaskujen kirja 13 luku

1 Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa.

2 Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.

3 Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon.

4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.

5 Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.

6 Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.

7 Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.

8 Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.

9 Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

10 Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.

11 Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

12 Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.

13 Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.

14 Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

15 Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.

16 Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

17 Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

18 Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.

19 Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

21 Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

22 Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.

23 Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.

24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

25 Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.