1 Jeremialle tuli tämä Herran sana: 2 "Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle."
3 Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. 4 Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
5 Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
6 "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. 7 Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. 8 Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. 9 Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. 10 Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.
11 "Sano nyt Juudan ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Minulla on suunnitelma teitä vastaan, minä valmistan teille onnettomuutta. Kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein! 12 Mutta he vastaavat: 'Vielä mitä! Me elämme niin kuin itse haluamme! Jokainen meistä tekee oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan.'"
13 Siksi Herra sanoo näin:
-- Kysykää nyt kaikilta kansoilta,
onko kukaan kuullut tällaisesta.
Neitsyt Israel
tekee kauhistuttavia tekoja!
14 Katoaako lumi koskaan
Libanonin huipuilta?
Juoksevatko koskaan kuiviin
kaukaa virtaavat raikkaat vedet?
15 Mutta oma kansani on unohtanut minut!
Se uhraa turhille jumalille,
jotka ovat saaneet sen kompastelemaan
vanhoilla poluillaan.
Se on harhaillut sinne,
minne ei ole raivattu tietä.
16 Se tekee maansa autioksi,
kaikki sitä kammoavat.
Jokainen ohikulkija
pudistaa kauhistellen päätään.
17 Niin kuin itätuuli lennättää hiekkaa, niin minä hajotan kansani vihollisen tieltä. Kun onnettomuuden päivä tulee, minä en käännä kasvojani heitä kohti, minä käännän heille selkäni.
19 -- Herra, kuule sinä minua!
Kuuntele, mitä vastustajani puhuvat!
20 Miksi hyvä palkitaan pahalla?
He ovat kaivaneet kuopan,
jotta minä lankeaisin siihen.
Muista, kuinka minä sinun edessäsi
olen puhunut heistä hyvää
kääntääkseni vihasi heistä pois.
21 Mutta nyt anna heidän lastensa nääntyä nälkään,
anna heidät miekan uhriksi!
Tappakoon rutto vastustajani,
tee heidän vaimoistaan lapsettomia ja leskiä,
lyököön miekka sodassa heidän poikansa!
22 Anna rosvojen yllättää heidät,
puhjetkoon valitus heidän taloissaan.
He ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut,
virittäneet ansoja tielleni.
23 Sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa: he aikovat tappaa minut. Älä anna anteeksi heidän rikostaan, älä unohda heidän syntiään. Kaatukoot he eteesi, lyö heidät maahan vihasi päivänä!