1 Minulle tuli tämä Herran sana:
2 -- Ihminen, näin sanoo Herra Jumala Israelin
maalle:
Loppu on tullut.
Se kohtaa maan, kaikki sen neljä äärtä.
3 Sinun loppusi on nyt tullut, Israel,
minä syöksen sinuun vihani.
Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan,
käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan.
4 Minun katseessani ei ole sääliä, minä en sinulle armoa anna. Minä rankaisen sinua vaelluksesi mukaan, omat iljettävät tekosi saat osaksesi. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra.
5 Näin sanoo Herra Jumala:
-- Onnettomuuksien onnettomuus!
Se on tullut,
6 loppu on tullut.
Sinä kohtaat loppusi, se on nyt tullut.
7 Nyt on sinun tuhosi hetki, maan asukas.
Aika on tullut, päivä on lähellä.
Sekasorto vallitsee,
vuorilta ei ilohuutoja kuulu.
8 Minun suuttumukseni tulvii ylitsesi,
minä tyhjennän kaiken vihani sinuun.
Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan,
käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan.
9 Minun katseessani ei ole sääliä, minä en sinulle armoa anna. Minä rankaisen sinua vaelluksesi mukaan, omat iljettävät tekosi saat osaksesi. Näin te tulette tietämään, kuka teitä lyö: se olen minä, Herra.
10 Nyt on se päivä.
Nyt on tullut,
nyt on ehtinyt tuhon hetki.
Vääryys kukoistaa,
julkeus rehottaa,
11 jumalattomien väkivalta versoo.
Ei jää heistä jäljelle mitään,
ei heidän korskeasta joukostaan,
ei heidän remuisista juhlistaan.
12 Se aika on tullut,
se päivä on nyt!
Älköön ostaja iloitko,
älköön myyjä murehtiko.
Kaikkea kohtaa Herran viha.
13 Myyjä ei palaa myymälleen maalle, vaikka vielä olisikin elossa. Näin käy heille, tämä ennustus ei raukea. Kukaan ei voi turvata elämäänsä, sillä he ovat rikkoneet minua vastaan.
14 Puhaltakoot torveen,
sonnustautukoot sotaan,
kukaan ei kuitenkaan taisteluun lähde,
sillä minun vihani hehku kohtaa koko tuon joukon.
15 Ulkona miekka,
sisällä rutto ja nälkä.
Joka on kedolla, kaatuu miekkaan,
joka on kaupungissa, nääntyy nälkään ja ruttoon.
16 Ja jos jotkut heistä pelastuvat ja lähtevät vuorille pakoon, he ovat siellä peloissaan kuin laakson kyyhkyt, vaikertavat kaikki syntiensä tähden.
17 Heidän kätensä käyvät hervottomiksi,
heidän polvensa tutisevat pelosta.
18 He vyöttäytyvät katujan karkeaan pukuun
ja ajavat päänsä paljaaksi.
Kauhu saa heidät vapisemaan,
ja kaikkien kasvoilla kuvastuu häpeä.
19 He viskaavat hopeansa kadulle,
heidän kullastaan tulee arvotonta rojua.
Ei heitä pelasta kulta, ei hopea
Herran vihan päivänä.
Ei niistä ole tyydyttämään heidän nälkäänsä,
ei täyttämään heidän vatsaansa.
Juuri niiden tähden he ovat langenneet.
20 Prameat korut ovat olleet heidän ylpeytensä,
kullasta ja hopeasta he ovat tehneet iljettävät
patsaansa.
Sen tähden minä muutan heidän kalleutensa rojuksi.
21 Minä annan ne vieraiden ryöstettäviksi, annan ne jumalattomien saaliiksi, ja ne saastuvat muukalaisten käsissä.
22 Minä käännän kasvoni heistä pois,
ja muukalaiset saastuttavat ihanan huoneeni,
rosvot astuvat sisään ja häpäisevät sen.
23 He panevat toimeen verilöylyn --
tässä maassa, joka jo on täynnä verta,
tässä kaupungissa, joka on täynnä väkivaltaa.
24 Minä tuon kansoista pahimmat, ja ne valtaavat heidän talonsa. Minä teen lopun heidän voimantunnostaan, ja heidän pyhät paikkansa häväistään.
25 Ahdinko tulee,
turhaan ihmiset etsivät turvaa.
26 Tulee onnettomuus onnettomuuden perään,
tuhon viesti tuhon viestin perään.
Turhaan ihmiset anelevat profeetalta näkyä,
papista ei ole opastajaksi,
vanhimmilta loppuvat neuvot.
27 Kuningas menettää toivonsa, ruhtinas on kauhun vallassa, pelko herpaannuttaa kansalaisten kädet. Minä annan heille heidän vaelluksensa mukaan, minä tuomitsen heidät niin kuin he ovat toisia tuominneet. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.