1 Tämän jälkeen Daavid kysyi Herralta: "Voinko mennä johonkin Juudan kaupunkiin?" Herra vastasi: "Mene." Daavid kysyi: "Mihin kaupunkiin?" Herra sanoi: "Hebroniin." 2 Ja Daavid meni Hebroniin mukanaan molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, joka oli ollut karmelilaisen Nabalin vaimo. 3 Hän vei sinne myös sotilaansa perheineen, ja he asettuivat asumaan Hebroniin ja sen lähikyliin. 4 Juudan miehet tulivat ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi.
Kun Daavidille kerrottiin, että Gileadin Jabesin miehet olivat haudanneet Saulin, 5 hän lähetti sananviejiä sanomaan heille: "Herra siunatkoon teitä, kun osoititte uskollisuutta herrallenne Saulille ja hautasitte hänet. 6 Olkoon siis Herra nyt teille uskollinen ja hyvä. Myös minä haluan palkita teille hyvän työnne. 7 Rohkaiskaa mielenne ja olkaa lujat! Herranne Saul on tosin kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut kuninkaakseen minut."
10 Saulin poika Isboset oli nelikymmenvuotias tullessaan Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Juudan heimo seurasi kuitenkin Daavidia. 11 Daavid oli Juudan heimon kuninkaana Hebronissa kaikkiaan seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.
14 Abner sanoi Joabille: "Nyt saavat nuoret miehet esittää meille taistelunäytöksen." Joab suostui tähän. 15 Nuoret miehet astuivat esiin, ja heistä valittiin kaksitoista Benjaminin ja Saulin pojan Isbosetin puolelta ja kaksitoista Daavidin puolelta. 16 Jokainen tarttui vastustajaansa päähän ja työnsi miekan hänen kylkeensä, ja miehet kaatuivat kaikki yhdessä. Paikasta alettiin käyttää nimeä Helkat- Surim; se sijaitsee Gibeonissa.
17 Syntyi raivokas taistelu, ja Daavidin miehet tuottivat Abnerille ja Israelin miehille tappion. 18 Mukana oli kolme Serujan poikaa, Joab, Abisai ja Asael. Asael oli nopeajalkainen kuin aavikon gaselli. 19 Hän ajoi takaa Abneria eikä poikennut tämän jäljestä mihinkään, ei oikeaan eikä vasempaan. 20 Abner katsahti taakseen ja kysyi: "Asael, sinäkö se olet?" Hän vastasi: "Minä." 21 Abner sanoi: "Käänny jonnekin muualle, ota kiinni joku toinen ja riistä itsellesi hänen varusteensa." Mutta Asael ei halunnut kääntyä toiseen suuntaan. 22 Silloin Abner jatkoi: "Lakkaa jo ajamasta minua takaa, ettei minun tarvitse tappaa sinua! Kuinka silloin voisin katsoa silmiin veljeäsi Joabia?" 23 Mutta Asael ei suostunut lopettamaan takaa-ajoa. Silloin Abner iski keihäänsä varsipää edellä hänen vatsaansa, ja keihäs tuli selkäpuolelta ulos. Asael lyyhistyi maahan ja kuoli siihen paikkaan. Ja kaikki, jotka tulivat paikalle, missä Asael makasi kuolleena, pysähtyivät katsomaan.
24 Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa, ja auringon laskiessa he tulivat Amman kukkulalle, joka on Giahin itäpuolella, Gibeonista autiomaahan johtavan tien varrella. 25 Benjaminilaiset kerääntyivät Abnerin luo ja pysähtyivät erään kukkulan laelle. 26 Abner huusi Joabille: "Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?" 27 Joab vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää: ellet nyt olisi puhunut, mieheni olisivat jatkaneet takaa-ajoa aamuun saakka." 28 Joab puhalsi torveen, ja hänen miehensä pysähtyivät. He lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja keskeyttivät taistelun.
29 Abner ja hänen miehensä lähtivät paluumatkalle. He kulkivat koko yön Jordanin tasangolla, menivät sitten joen yli, vaelsivat Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin. 30 Palattuaan ajamasta takaa Abneria Joab kokosi joukkonsa, ja Daavidin väestä puuttui Asaelin lisäksi yhdeksäntoista miestä. 31 Mutta Daavidin miehet olivat surmanneet benjaminilaisia ja Abnerin väkeä kolmesataakuusikymmentä miestä. 32 He toivat Asaelin ruumiin mukanaan ja hautasivat hänet Betlehemiin hänen isänsä hautaan. Joab ja hänen miehensä kulkivat koko yön ja saapuivat Hebroniin aamun sarastaessa.