1. Ja Israelin lapset taas tekivät pahaa Herran edessä; ja Herra
antoi heidät Midianilaisten käteen seitsemäksi ajastajaksi.
2. Koska Midianilaisten käsi oli ylen ankara Israelin päällä, tekivät Israelin
lapset heillensä Midianilaisten tähden hautoja vuorille, ja luolia ja linnoja.
3. Ja kuin Israel jotakin kylvi, tulivat Midianilaiset ja Amalekilaiset, ja
ne itäiseltä maalta heidän päällensä,
4. Ja asettivat leirinsä heitä vastaan ja turmelivat kaiken maan kasvun Gasariin
asti; ja ei yhtäkään elatusta Israelille jättäneet ei lampaita, härkiä eikä
aaseja.
5. Sillä he tulivat laumoinensa ja majoinensa, ja niinkuin suuri metsäsirkkain
paljous, että sekä he ja heidän kamelinsa olivat lukemattomat, ja tulivat hävittämään
maata.
6. Niin Israel peräti köyhtyi Midianilaisten tähden. Silloin huusivat Israelin
lapset Herran tykö.
7. Ja kuin Israelin lapset huusivat Herran tykö Midianilaisten tähden,
8. Lähetti Herra prophetan Israelin lasten tykö, joka sanoi heille: näin sanoo
Herra Israelin Jumala: minä johdatin teidät Egyptistä, ja talutin teidät ulos
orjuuden huoneesta,
9. Ja pelastin teidät Egyptiläisten kädestä ja kaikkein kädestä, jotka teitä
vaivasivat, jotka minä ajoin teidän edestänne ulos, ja annoin teille heidän
maansa,
10. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra teidän Jumalanne, älkäät peljätkö
Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; ja ette totelleet minun ääntäni.
11. Ja Herran enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen Abiesriläisen
oma oli; ja hänen poikansa Gideon tappoi nisuja viinakuurnan tykönä, saadaksensa
ne säilytetyksi Midianilaisilta.
12. Silloin ilmaantui Herran enkeli hänelle ja sanoi: Herra olkoon sinun kanssas,
sinä väkevä sotamies!
13. Niin sanoi Gideon hänelle: minun Herrani, jos Herra on meidän kanssamme,
miksi meille siis kaikki nämät tapahtuneet ovat? Kussa ovat kaikki hänen ihmeensä,
jotka meidän isämme ilmoittivat meille ja sanoivat: eikö Herra meitä johdattanut
Egyptistä? Mutta nyt on Herra meidät hyljännyt ja antanut Midianilaisten käsiin.
14. Ja Herra käänsi itsensä hänen tykönsä ja sanoi: mene tässä väkevyydessäs!
Sinä vapahdat Israelin Midianilaisten kädestä: enkö minä ole sinua lähettänyt?
15. Hän sanoi hänelle: minun Herrani, millä minä vapahdan Israelin? Katso, minun
sukuni on kaikkein köyhin Manassessa, ja minä olen kaikkein pienin minun isäni
huoneessa.
16. Ja Herra sanoi hänelle: totisesti minä olen sinun kanssas, ja sinä lyöt
Midianilaiset niinkuin yhden miehen.
17. Mutta hän sanoi hänelle: jos minä olen nyt löytänyt armon sinun tykönäs,
niin anna minulle merkki, että sinä se olet, joka minun kanssani puhut.
18. Älä kumminkaan täältä lähde, siihenasti kuin minä tulen sinun tykös, ja
kannan minun ruokauhrini ja panen sinun etees. Hän sanoi: minä olen siihenasti
kuin sinä palajat.
19. Gideon tuli ja teurasti vohlan, ja otti ephan happamattomia jauhoja, ja
pani lihan koriin ja lihan liemen pataan, ja vei hänen tykönsä tammen alle ja
pani eteen.
20. Ja Jumalan enkeli sanoi hänelle: ota liha ja happamaton leipä, ja pane tämän
kiven päälle, ja kaada liemi ulos; ja hän teki niin.
21. Ja Herran enkeli ojensi sauvansa pään, joka oli hänen kädessänsä, ja satutti
lihaan ja happamattomaan leipään, ja tuli nousi kivestä ja kulutti lihan ja
happamattoman leivän. Ja Herran enkeli katosi hänen silmäinsä edestä.
22. Kun Gideon näki sen olevan Herran enkelin, sanoi hän: Herra, Herra, olenko
minä niin nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!
23. Mutta Herra sanoi hänelle: rauha olkoon sinulle! älä pelkää, et sinä kuole.
24. Ja Gideon rakensi Herralle alttarin siinä, jonka hän kutsui rauhan Herraksi.
Se on vielä tänäpänä Abiesriläisten Ophrassa.
25. Ja sinä yönä sanoi Herra hänelle: ota mulli isäs karjasta ja toinen mulli,
joka on seitsemännellä vuodella, ja kukista Baalin alttari, joka on sinun isälläs,
ja hävitä metsistö, joka siinä tykönä on,
26. Ja rakenna Herralle sinun Jumalalles alttari tälle korkialle vuorelle, sopivaiselle
paikalle, ja ota toinen mulleista ja uhraa se polttouhriksi metsistön puilla
jonka sinä hakkaat.
27. Silloin otti Gideon kymmenen miestä palvelioistansa ja teki niinkuin Herra
hänelle sanonut oli. Mutta hän pelkäsi ei saavansa sitä päivällä tehdä isänsä
huoneen ja kaupungin asuvaisten tähden, ja teki sen yöllä.
28. Kuin kaupungin kansa aamulla nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu
ja metsistö maahan hakattu, joka sen tykönä oli, ja toinen mulli pantu polttouhriksi
alttarille, joka siihen rakennettu oli.
29. Ja he sanoivat toinen toisellensa: kuka on tämän tehnyt? Koska he visusti
kyselivät ja tutkistelivat, niin he sanoivat: Gideon Joaksen poika sen teki.
30. Niin kaupungin asuvaiset puhuivat Joakselle, sanoen: anna poikas tulla tänne!
Hänen pitää kuoleman; sillä hän on Baalin alttarin kukistanut ja metsistön hakannut,
joka siinä tykönä oli.
31. Niin Joas sanoi kaikille, jotka seisoivat häntä vastaan: riitelettekö te
Baalin puolesta? autatteko te häntä? Joka riitelee hänen puolestansa, sen pitää
kuoleman ennen aamua: jos hän on jumala, niin kostakoon itse, että hänen alttarinsa
on kukistettu.
32. Ja siitä päivästä kutsui hän hänen JerubBaal ja sanoi: Baal kostakoon itse,
että hänen alttarinsa kukistettu on.
33. Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itäiseltä maalta kokosivat
itsensä yhteen, ja menivät ja sioittivat heitänsä Jisreelin laaksoon,
34. Niin Herran henki täytti Gideonin, ja hän puhalsi basunaan ja kutsui Abieserin
seuraamaan itsiänsä.
35. Ja hän lähetti sanan koko Manasselle ja kutsui myös heitä seuraamaan. Hän
lähetti myös sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille, ja hekin tulivat heitä
vastaan.
36. Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sinä vapahdat Israelin minun käteni kautta,
niinkuin sinä sanonut olet;
37. Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan
päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs minun käteni kautta
Israelin vapahdat, niinkuin sinä sanonut olet.
38. Ja se tapahtui niin: kuin hän toisena päivänä varhain nousi, kääri hän nahan
kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja täytti maljan vedestä.
39. Ja Gideon sanoi Jumalalle: älköön sinun vihas syttykö minua vastaan, jos
minä vielä kerran puhun: minä koettelen vielä kerran sitä nahalla: anna ainoastaan
nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen.
40. Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi, ja kaste
tuli kaiken maan päälle.