1. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Leviläinen
oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensä jalkavaimon Juudan
Betlehemistä.
2. Ja hänen jalkavaimonsa teki huorin hänen tykönänsä, ja juoksi hänen tyköänsä
isänsä majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellä neljä kuukautta.
3. Ja hänen miehensä matkusti hänen peräänsä, puhuttelemaan häntä ystävällisesti
ja palauttamaan tykönsä. Ja hänellä oli palvelia ja kaksi aasia myötänsä. Ja
hän vei hänen isänsä huoneesen. Ja kuin vaimon isä näki hänen, tuli hän iloiseksi
ja meni häntä vastaan.
4. Ja hänen appensa, vaimon isä, pidätti hänen, että hän viipyi hänen tykönänsä
kolme päivää; he söivät ja joivat, ja olivat siinä yötä.
5. Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi matkaan
lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes leivän palalla, ja
menkäät sitte.
6. Ja he istuivat, söivät ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon
isä hänelle: ole tässä yötä, ja iloita sydämes.
7. Mutta hän nousi vaeltamaan, vaan hänen appensa vaati häntä, että hän oli
siinä sen yön.
8. Viidentenä päivänä oli hän aamulla varhain ylhäällä vaeltamaan, ja vaimon
isä sanoi: virvoita sydämes, ja hän viivytti hänen siihenasti että päivä kului,
ja he söivät toinen toisensa kanssa.
9. Ja mies nousi lähtemään matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta
hänen appensa, vaimon isä, sanoi hänelle: katsos, päivä on kulunut ja ehtoo
on käsissä, olkaat tässä yötä; katso, tässä on sinulla oltava vielä nyt tämä
päivä, ole tässä yö, että sydämes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain
matkallenne ja matkustakaat majoillenne.
10. Mutta ei mies ollut yötä, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lähestyi Jebusta,
se on Jerusalem, ja kaksi hänen aasiansa kannattaen kuormaa, ja hänen jalkavaimonsa
hänen kanssansa.
11. Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli päivä paljo kulunut, ja palvelia sanoi
isännällensä: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme yötä siinä.
12. Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: en minä mene outoon kaupunkiin, jotka
ei ole Israelin lapsia; vaan käykäämme edespäin Gibeaan asti.
13. Ja sanoi palveliallensa: käy vahvasti, että me johonkuhun paikkaan tulisimme
yötä pitämään, Gibeaan taikka Ramaan.
14. Ja he menivät ja vaelsivat, ja aurinko joutui heiltä kovin alas läsnä Gibeaa,
joka on BenJaminissa.
15. Ja he menivät Gibeaan olemaan yötä. Kuin hän sinne tuli, istui hän kaupungin
kujalle; sillä ei siellä ollut yksikään, joka heidät otti yöksi huoneesensa.
16. Ja katso, vanha mies tuli pellolta ehtoona töistänsä, joka myös itse oli
Ephraimin vuorelta ja oli Gibeassa muukalainen. Mutta sen paikan kansa olivat
BenJaminilaisia.
17. Ja kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja
sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet?
18. Hän vastasi häntä, sanoen: me olemme tulleet Juudan Betlehemistä ja menemme
Ephraimin vuoren reunalle, josta minä olen kotoisin, ja vaelsin Juudan Betlehemiin,
vaan nyt minä menen Herran huoneesen: ja ei yksikään minua huoneesen korjaa.
19. Meillä on olkia ja heiniä aaseillemme, ja leipää ja viinaa minulle ja piialles,
ja palvelialle joka sinun palvelias kanssa on; niin ettei meiltä mitään puutu.
20. Vanha mies sanoi: rauha olkoon sinulle! kaikkea mitä sinulta puuttuu, on
minulla; ainoasti älä ole tässä kujalla yötä.
21. Ja hän vei hänen huoneesensa, ja antoi aaseille heiniä; ja he pesivät jalkansa,
söivät ja joivat.
22. Ja kuin he rupesivat sydämestä iloitsemaan, ja katso, kaupungista tulivat
ilkiät miehet, ja piirittivät huoneen, ja löivät oven päälle, ja sanoivat sille
vanhalle miehelle perheen isännälle: anna se mies tänne ulos, joka sinun huoneeses
on tullut, että me hänen tuntisimme.
23. Mutta perheen isäntä meni heidän tykönsä ja sanoi heille: ei niin, hyvät
veljeni, älkäät tehkö tätä pahaa tekoa, että tämä mies on tullut minun huoneeseni,
älkäät tehkö niin suurta tyhmyyttä.
24. Katso, minulla on tytär, joka vielä neitsy on, ja tällä on yksi jalkavaimo,
nämät minä tuon teille, vaivataksenne heitä ja tehdäksenne heille, mitä te tahdotte;
mutta tätä miestä vastaan älkäät osoittako niin kauheaa pahaa tekoa.
25. Mutta miehet ei tahtoneet häntä kuulla; niin otti mies jalkavaimonsa ja
talutti hänen ulos heidän tykönsä, jonka he tunsivat, ja käyttivät itsensä häpiällisesti
hänen kanssansa kaiken yötä aina huomeneen asti; ja päivän koittaissa päästivät
he hänen menemään.
26. Silloin tuli vaimo vähää ennen auringon nousemaa sen huoneen oven eteen,
jossa hänen isäntänsä makasi, lankesi maahan ja makasi siinä valkiaan päivään
asti.
27. Kuin hänen isäntänsä huomeneltain nousi, avasi hän huoneen oven ja meni
ulos lähtien matkallensa; ja katso, hänen jalkavaimonsa oli kaatunut maahan
oven eteen, ja hänen kätensä oli kynnyksellä.
28. Ja hän sanoi hänelle: nouse ja käykäämme; mutta ei hän mitään vastannut;
niin otti hän hänen aasinsa päälle, valmisti itsensä ja matkusti kotiansa.
29. Kuin hän kotiansa tuli, otti hän veitsen ja jakoi jalkavaimonsa kahteentoistakymmeneen
kappaleeseen kaikki lihoinensa ja luinensa, ja lähetti ne kaikkiin Israelin
maan rajoihin.
30. Ja kaikki jotka sen näkivät, sanoivat: ei ole senkaltaista ikänä ennen tapahtunut
eikä nähty, siitä päivästä kuin Israelin lapset tulivat Egyptin maalta niin
tähän päivään asti. Ajatelkaat nyt itsellänne tästä asiasta visusti, pitäkäät
neuvoa ja puhukaat.