Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui
Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:
2. Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.
3. Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni, sanoo
Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot.
4. Älkäät olko niinkuin teidän isänne, joille entiset prophetat saarnasivat,
sanoen: näin sanoo Herra Zebaot: palatkaat teidän pahoista teistänne ja teidän
häijystä menostanne; mutta ei he kuulleet, eikä totelleet minua, sanoo Herra.
5. Kussa nyt ovat teidän isänne? ja vieläkö prophetat elävät?
6. Eikö niin ole tapahtunut, että minun sanani ja oikeuteni, jotka minä minun
palveliaini prophetain kautta käskin, ovat teidän isiinne sattuneet? että heidän
täytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehdä meidän teittemme
ja töittemme jälkeen, niin hän on myös meille tehnyt.
7. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä,
joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle
Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi:
8. Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti
myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset
ja valkiat hevoset.
9. Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani
puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat.
10. Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka
Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan.
11. Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat:
me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.
12. Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä
tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut
nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa?
13. Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja
lohdullisilla sanoilla.
14. Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo
Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;
15. Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä
olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen.
16. Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun
huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle
pitää mittanuora vedettämän.
17. Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni
hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.
18. Ja minä nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä oli neljä sarvea.
19. Ja minä sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mitä nämät ovat? Hän
sanoi minulle: nämät ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet
ovat.
21. Ja Herra osoitti minulle neljä seppää.
22. Silloin minä sanoin: mitä ne tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne ovat ne sarvet,
jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenkään ole voinut päätänsä
nostaa; nämät ovat tulleet niitä karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia,
jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sitä hajoittaaksensa.