1. Kuolleet kärpäset saattavat hyvän voiteen löyhkäämään ja
laimistuneeksi, ja vähä tyhmyys häpäisee suuren viisauden ja kunnian.
2. Viisaan sydän on hänen oikialla kädellänsä; vaan hullun sydän on hänen vasemmallansa.
3. Ja vaikka hullu on tyhmä hänen aivoituksessansa, niin hän pitää kuitenkin
kaikki muut tyhmänä.
4. Jos voimallisen viha nousee sinua vastaan, niin älä hämmästy; sillä myötäantaminen
asettaa paljon pahuutta.
5. Se on vielä paha meno, jonka minä näin auringon alla, taitamattomuuden, joka
on voimallisten seassa:
6. Että tyhmä istuu suuressa kunniassa, ja rikkaat alempana istuvat.
7. Minä näin palveliat istuvan hevosten päällä, ja ruhtinaat käyvän jalkaisin
niinkuin palveliat.
8. Joka kuopan kaivaa, hänen pitää siihen itse lankeeman; ja joka repii aidan
maahan, häntä pitää madon pistämän.
9. Joka kiviä vierittää, hän siinä itsensä loukkaa: joka puita halkaisee, hän
tulee siitä vaaraan.
10. Kuin rauta tylsäksi tulee, ja ei pysty, niin täytyy lujemmin ruveta; niin
myös on viisaus hyvä ojentamaan.
11. Ei lakkari parempi ole kuin kärme, joka lumoomata pistää. 12. Viisaan suun
sanat ovat otolliset; vaan tyhmän huulet nielevät hänen.
13. Hänen puheensa alku on tyhmyys, ja sen loppu on vahingollinen hulluus.
14. Tyhmällä on paljo puhetta; sillä ei ihminen tiedä, mitä tapahtuva on: ja
kuka tahtoo hänelle sanoa, mitä tuleva on?
15. Tyhmäin työt tulevat työlääksi, ettei tiedetä kaupunkiin mennä.
16. Voi sinuas, maakunta, jonka kuningas lapsi on, ja jonka ruhtinaat varhain
syövät.
17. Hyvä on sinulle, maakunta, jonka kuningas ruhtinasten poika on, ja jonka
ruhtinaat oikialla ajalla syövät, vahvistukseksi ja ei hekumaksi.
18. Sillä laiskuuden tähden malat maahan putoovat, ja joutilain kätten tähden
tulee huone vuotamaan.
19. Nauruksi he valmistavat leipää, ja viina iloittaa eläviä: ja raha kaikki
toimittaa.
20. Älä kiroile kuningasta sydämessäs, ja älä kiroile rikasta makauskammiossas;
sillä linnut taivaan alla vievät sinun äänes, ja joilla siivet ovat, ilmoittavat
sinun sanas.