1. Silloin kutsui Josua tykönsä Rubenilaiset, Gadilaiset ja
puolen Manassen sukukuntaa:
2. Ja sanoi heille: te piditte kaikki mitä Moses Herran palvelia teille käski,
ja olette kuulleet minun ääneni kaikissa mitä minä olen teille käskenyt.
3. Ette hyljänneet teidän veljiänne isoon aikaan tähän päivään asti, ja te piditte
Herran teidän Jumalanne käskyn.
4. Ja nyt on Herra teidän Jumalanne antanut teidän veljillenne levon, niinkuin
hän sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menkäät teidän majoillenne perintömaahanne,
jonka Moses Herran palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania.
5. Ainoastaan ottakaat visusti vaari , että te teette sen käskyn ja lain jälkeen,
jonka Moses Herran palvelia on teille käskenyt, että te rakastatte Herraa teidän
Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hänen teissänsä, ja pidätte hänen käskynsä,
ja riiputte hänessä kiinni, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne
ja kaikesta teidän sielustanne.
6. Niin Josua siunasi heitä ja antoi heidän mennä, ja he menivät majoillensa.
7. Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle
antoi Josua heidän veljeinsä keskellä tällä puolella Jordania länteen päin.
Ja kuin Josua antoi heidän käydä majoillensa ja siunasi heitä,
8. Puhui hän heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teidän majoillenne
ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja
aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teidän vihamiestenne saalis teidän
veljeinne kanssa.
9. Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa,
ja menivät pois Israelin lasten tyköä Silosta, joka Kanaanin maalla on, menemään
Gileadin maahan, perintömaahansa, jonka he olivat perineet Herran käskyn jälkeen
Moseksen kautta.
10. Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat
Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siinä lähes Jordania jalon
suuren alttarin.
11. Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin
lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata
vastaan, lähes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;
12. Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui
Silossa, menemään ylös sotimaan heitä vastaan.
13. Ja Israelin lapset lähettivät Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen
sukukunnan tykö Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,
14. Ja kymmenen ylimmäistä päämiestä hänen kanssansa, yhden päämiehen kustakin
isänsä huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli isäinsä huonetten
päämies Israelin tuhanten ylitse.
15. Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö
Gileadin maahan ja puhuivat heidän kanssansa, sanoen:
16. Näin kaikki Herran kansa käski teille sanoa: mikä on se rikos, jolla te
olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, kääntääksenne itsenne tänäpäivänä
Herrasta pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teitänne tänäpäivänä
Herraa vastaan.
17. Vähäkö meillä on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan tähän
päivään asti? josta myös rangaistus tuli Herran kansan päälle.
18. Ja te käännätte itsenne tänäpäivänä Herrasta pois; niin tapahtuu, että panette
itsenne tänäpänä Herraa vastaan, niin pitää huomenna hänen vihansa palaman koko
Israelin kansan päälle.
19. Jos te luulette, että teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaat tänne
ylitse Herran perintömaahan, jossa Herran maja on, ja ottakaat perintö meidän
seassamme ja älkäät asettako teitänne Herraa vastaan ja meitä vastaan, rakentaen
teillenne alttarin, paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria.
20. Eikö Akan Seran poika tehnyt raskaasti syntiä kirotussa, ja viha tuli koko
Israelin ylitse ja ei hän yksin hukkunut pahuudessansa.
21. Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja
sanoivat Israelin tuhanten päämiehille:
22. Herra väkevä Jumala, Herra väkevä Jumala tietää sen, ja Israel myös mahtaa
itse tietää; jos me olemme langenneet pois ja syntiä tehneet Herraa vastaan,
niin älkäät auttako hän meitä tänäpäivänä.
23. Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kääntääksemme meitämme Herrasta pois
ja uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria, taikka tehdäksemme kiitosuhria
sen päällä, niin etsiköön sitä Herra.
24. Ja jos emme paljo ennemmin ole sitä tehneet sen asian pelvon tähden, sanoen:
tästälähin mahtaa teidän lapsenne sanoa meidän lapsillemme: mitä teidän on tekemistä
Herran Israelin Jumalan kanssa?
25. Herra on pannut Jordanin rajamaaksi meidän ja teidän välillemme, te Rubenin
ja Gadin lapset; ei ole teillä yhtään osaa Herrassa: ja niin teidän lapsenne
saattavat pois meidän lapsemme Herraa pelkäämästä.
26. Sentähden me sanoimme: tehkäämme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei
uhriksi eli polttouhriksi,
27. Mutta todistukseksi meidän ja teidän vaiheellamme, ja meidän sukumme meidän
jälkeemme, tehdäksemme Herran palvelusta hänen edessänsä meidän polttouhrillamme,
kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teidän lapsenne ei pidä tästälähin
sanoman meidän lapsillemme: ei ole teillä yhtään osaa Herrassa.
28. Sillä me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meidän
lapsillemme tästedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta Herran alttariin,
jonka meidän vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi
vaan todistukseksi teidän ja meidän vaiheellamme.
29. Pois se meistä, että me asetamme itsemme Herraa vastaan, ja käännymme tänäpäivänä
hänestä pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi,
paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria, joka on hänen majansa edessä.
30. Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimmäiset ja Israelin tuhanten päämiehet,
jotka olivat hänen kanssansa, kuulivat nämät sanat, jotka Rubenin, Gadin ja
Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.
31. Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille:
tänäpänä ymmärsimme me Herran olevan meidän kanssamme, ettette syntiä tehneet
tällä rikoksella Herraa vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset Herran kädestä.
32. Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmäiset Gileadin maalta,
Rubenin ja Gadin lasten tyköä Kanaanin maahan jälleen Israelin lasten tykö ja
sanoi sen heille.
33. Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat
Jumalaa ja ei enää sanoneet, että he tahtoivat sinne mennä heitä vastaan sotaväen
kanssa maata hävittämään, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat.
34. Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, että se olis todistukseksi
meidän välillämme, ja että Herra on Jumala.