1. Ja tapahtui, että kuin Jobin Hatsorin kuningas sen kuuli,
lähetti hän Jobabin Madonin kuninkaan tykö, ja Simronin kuninkaan, ja Akasaphin
kuninkaan tykö,
2. Ja niiden kuningasten tykö, jotka asuivat pohjan puolella vuorella, ja lakeudella,
meren puolella Kinerotista, ja laaksoissa, ja Dorin Naphotissa meren puolella,
3. Kanaanealaisten tykö idän ja lännen puoleen, Amorilaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten
ja Jebusilaisten tykö vuorelle, niin hyös Heviläisten tykö alapuolella Hermonin
vuorta Mitspan maakunnassa.
4. Ja nämät läksivät kaiken sotajoukkonsa kanssa, joka oli sangen suuri kansan
paljous, niinkuin santa meren rannalla paljouden tähden, ja sangen monta hevosta
ja vaunua.
5. Kaikki nämät kuninkaat kokoontuivat ja he tulivat ja sioittivat heitänsä
yhteen Meromin vetten tykönä, sotimaan Israelia vastaan.
6. Ja Herra sanoi Josualle: älä heitä ensinkään pelkää, sillä huomenna tällä
ajalla minä annan heidät kaikki lyötynä Israelin kansan eteen; heidän hevosensa
pitää sinun rivinomaksi tekemän ja heidän vaununsa tulella polttaman.
7. Ja Josua tuli ja kaikki sotajoukko hänen kanssansa äkisti heidän päällensä,
Meromin vetten tykönä, ja karkasivat heidän päällensä.
8. Ja Herra antoi heidät israelin käsiin, ja he löivät heitä, ja ajoivat heitä
takaa isoon Zidoniin asti, ja lämpimään veteen asti, ja Mitspan ketoon asti,
itään päin, ja löivät heitä siihenasti, ettei yksikään heistä jäänyt.
9. Niin teki myös Josua heille, niinkuin Herra oli hänelle käskenyt, ja teki
rivinomaksi heidän hevosensa ja poltti heidän vaununsa tulella.
10. Ja Josua palasi sillä ajalla ja voitti Hatsorin ja löi hänen kuninkaansa
miekalla; sillä Hatsor oli ennen kaikkein näiden valtakuntain pääkaupunki.
11. Ja he löivät kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, miekan terällä, ja tappoivat,
niin ettei yhtäkään jäänyt, jolla henki oli, ja poltti Hatsorin tulella.
12. Ja kaikkein niiden kuningasten kaupungit voitti Josua, kaikkein heidän kuningastensa
kanssa, ja löi heitä miekan terällä, ja tappoi heidät, niinkuin Moses Herran
palvelia käskenyt oli.
13. Mutta Israelin lapset ei polttaneet yhtäkään kaupunkia, jotka seisoivat
töyräillänsä, paitsi ainoaa Hatsoria, jonka Josua poltti.
14. Ja kaiken saaliin ja eläimet, jotka he näistä kaupungeista olivat ottaneet,
jakoivat Israelin lapset keskenänsä. Ainoasti kaikki ihmiset tappoivat he miekan
terällä, siihenasti että he hukuttivat heidät, niin ettei yhtäkään elävää henkeä
jäänyt,
15. Niinkuin Herra palveliallensa Mosekselle käskenyt oli, ja Moses oli Josualle
käskenyt. Ja niin Josua teki, ettei niistä yhtäkään tekemätä jäänyt, mitä Herra
Mosekselle käskenyt oli.
16. Ja Josua otti kaiken tämän maakunnan, vuorimaan, ja kaiken Etelämaan, ja
kaiken Gosenin maan ja kedot sekä myös laaksot, ja Israelin vuoret laaksoinensa,
17. Siitä sileästä vuoresta, joka menee ylös Seiriin päin BaalGadiin asti Libanonin
laaksossa, Hermonin vuoren alapuolella: kaikki heidän kuninkaansa voitti hän,
löi ja tappoi heidät.
18. Kauvan aikaa soti Josua kaikkein näiden kuningasten kanssa.
19. Ei ollut yhtäkään kaupunkia, joka rauhalla itsensä antoi Israelin lasten
alle, paitsi Heviläisiä, jotka asuivat Gibeonissa; mutta kaikki he ottivat sodalla.
20. Ja se tapahtui niin Herralta, että heidän sydämensä oli niin paatunut, että
he kohtasivat Israelin sodalla, että hän heidät tappais, ja ei yhtäkään armoa
heille tapahtuisi, vaan että hän hukuttais heidät, niinkuin Herra Mosekselle
käskenyt oli.
21. Siihen aikaan tuli Josua ja hävitti Enakilaiset vuorelta, Hebronista, Debiristä,
Anabista ja kaikilta Juudan vuorilta ja kaikilta Israelin vuorilta, ja tappoi
heidät kaupunkeinensa,
22. Ja ei antanut yhtäkään Enakilaista jäädä Israelin lasten maalle, paitsi
Gasassa, Gatissa ja Asdodissa, joihin he jäivät.
23. Ja niin Josua otti kaiken maakunnan, peräti niin kuin Herra Mosekselle oli
sanonut, ja antoi Israelille perinnöksi, kullekin sukukunnalle osansa; ja maakunta
lakkasi sotimasta.