1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2. Sinä, ihmisen poika, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille,
jotka paimenet ovat: näin sanoo Herra, Herra: voi Israelin paimenia, jotka itsiänsä
ruokkivat! eikö paimenten pitäisi laumaa ruokkiman?
3. Mutta te syötte lihavaa, ja verhoitatte teitänne villoilla, ja teurastatte
syötetyitä; mutta ette tahdo ruokkia lampaita.
4. Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneitä
ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heitä.
5. Ja minun lampaani ovat hajoitetut, niinkuin ne, joille ei paimenta ole, ja
ovat kaikille pedoille ruaksi tulleet, ja ovat peräti hajoitetut,
6. Ja käyvät eksyksissä kaikilla vuorilla ja korkeilla kukkuloilla; ja ovat
kaikkeen maahan hajoitetut, ja ei ole ketään, joka heitä kysyy eli tottelee.
7. Sentähden te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:
8. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: että te annatte minun lampaani
raatelukseksi ja minun laumani kaikille pedoille ruaksi, ettei heillä ole paimenta,
ja minun paimeneni ei pidä lukua minun laumastani; vaan ovat senkaltaiset paimenet,
jotka itsiänsä ruokkivat, mutta minun lampaitani ei he tahdo ruokkia;
9. Sentähden, te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:
10. Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon paimenien kimppuun, ja tahdon
minun laumani heidän käsistänsä vaatia, ja tahdon heitä lopettaa, ettei heidän
pidä enään paimenena oleman eikä itsiänsä ruokkiman; minä tahdon minun lampaani
heidän suustansa temmata ulos, ja ei ne pidä oleman heidän ruokansa.
11. Sillä näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon itse pitää murheen lampaistani,
ja tahdon heitä etsiä.
12. Niinkuin paimen etsii lampaitansa, kuin he laumastansa eksyneet ovat, niin
tahdon minä myös minun lampaitani etsiä; ja tahdon heitä kaikista paikoista
pelastaa, joihin he hajoitetut ovat, siihen aikaan kuin sumu ja pimiä oli.
13. Ja tahdon heitä kaikista kansoista viedä ulos, ja kaikista maakunnista koota,
ja heitä omalle maallensa viedä; ja kaita heitä Israelin vuorilla, ojain tykönä
kaikissa suloisissa paikoissa,
14. Ja heitä parhaalle laitumelle viedä, ja heidän majansa pitää korkeilla Israelin
vuorilla seisoman; siinä heidän pitää levollisessa varjossa makaaman, ja heillä
pitää oleman lihava laidun Israelin vuorilla.
15. Minä tahdon itse minun lampaani ruokkia, ja minä tahdon heitä sioittaa,
sanoo Herra, Herra.
16. Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa,
heikkoja vahvistaa; lihavia ja väkeviä tahdon minä hävittää, ja kaitsen heitä
toimellisesti.
17. Mutta teille, minun laumani, sanoo Herra, Herra näin: katso, minä tahdon
tuomita lampaan ja lampaan välillä ja oinasten ja kauristen välillä.
18. Eikö siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on, ja jääneet teidän
laitumistanne te jaloillanne tallaatte, ja niin jalot lähteet juoda, että te
jäänneet jaloillanne tallaatte?
19. Että minun lampaani pitää syömän sitä, jota te olette jaloillanne sotkuneet,
ja pitää myös juoman sitä, jota te tallanneet olette jaloillanne.
20. Sentähden näin sanoo Herra, Herra heille: katso, minä tahdon tuomita lihavain
ja laihain lammasten välillä,
21. Että te potkitte jaloillanne, ja puskette heikkoja sarvillanne, siihenasti
kuin te heidät hajoitatte ulos.
22. Ja minä tahdon auttaa minun laumaani, ettei sitä pidä enään raatelukseksi
annettaman, ja tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä.
23. Ja minä tahdon yhden ainokaisen paimenen herättää, joka heitä on ravitseva,
palveliani Davidin: hän on heitä ravitseva ja on heidän paimenensa oleva.
24. Ja minä Herra tahdon olla heidän Jumalansa, mutta minun palveliani David
on heidän seassansa päämies oleva; minä Herra olen sen puhunut.
25. Ja minä tahdon rauhan liiton heidän kanssansa tehdä, ja kaikki pahat eläimet
maalta ajaa pois, että he surutoinna korvessa asuisivat ja metsissä makaisivat.
26. Ja tahdon heidät ja kaikki minun kukkulani siunata; ja annan heille sataa
oikialla ajalla, joka on armon sade oleva,
27. Että puut kedolla hedelmänsä kantavat ja maa antaa kasvunsa, ja he asuvat
surutoinna maassa; ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä
heidän ikeensä jutan katkaisen, ja heitä olen pelastanut niiden käsistä, joita
heidän pitää palveleman.
28. Ja ei heidän pidä enään pakanoille raatelukseksi oleman, ja ei maan pedot
pidä enään heitä syömän, mutta heidän pitää surutoinna ja pelkäämättä asuman.
29. Ja minä tahdon heille kuuluisan vesan herättää; ettei heidän pidä enään
nälkää maalla kärsimän, eikä heidän pilkkansa pakanain seassa kantaman.
30. Ja heidän pitää tietämän, että minä Herra, Heidän Jumalansa, olen heidän
tykönänsä, ja Israelin huone on minun kansani, sanoo Herra, Herra.
31. Ja te ihmiset pitää oleman minun laitumeni lauma; ja minä tahdon olla teidän
Jumalanne, sanoo Herra, Herra.