1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2. Sinä ihmisen poika, anna Israelin huoneelle tapaus ja juttele vertaus,
3. Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: suuri kotka suurella lennolla ja pitkillä
siivillä ja täynnä sulkia, jotka olivat kirjavat, tuli Libanonin päälle, ja
otti sedripuun latvan.
4. Ja mursi pois sen pienten vesain latvan, ja vei sen kauppamaahan, ja pani
sen kauppamiesten kaupunkiin.
5. Ja otti myös siemeniä siitä maakunnasta ja kylvi ne hyvään peltoon, ja asetti
siihen, kussa paljo vettä läsnä oli, ja istutti sen taitavasti.
6. Ja se kasvoi ja tuli avaraksi viinapuuksi, vaan matalaksi varreltansa, sillä
oksat taittivat itsensä siihen päin, ja olivat juuret sen alla; ja se tuli jaloksi
viinapuuksi, ja kasvoi oksat, ja putkautti itsestänsä vesat.
7. Ja siellä oli toinen suuri kotka, jolla olivat isot siivet ja paljo sulkia,
ja katso, tämä viinapuu sovitti juurensa hänen puoleensa, ja ojensi oksansa
hänen puoleensa, että sen piti kastetuksi tuleman hänen ojistansa.
8. Ja oli kuitenkin hyvällä maalla paljon veden tykönä istutettu, niin että
se kyllä sai kasvaa oksia, hedelmää kantaa ja suureksi viinapuuksi tulla.
9. Niin sano nyt: näin sanoo Herra, Herra: pitäisikö sen menestymän? eikö sen
juuret pidä reväistämän ylös, ja sen hedelmät varistettaman, että se kuivettuis?
sen pitää kuivettuman kaikissa vesoissansa, ja ei suuren käsivarren, taikka
paljon kansan kautta, juurinensa revittämän ylös.
10. Katso, se on istutettu; vaan pitäiskö sen menestymän? ja niin pian kuin
siihen tulee itätuuli, niin pitää sen kuivettuman paikkoinensa.
11. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
12. Sanos tälle kovakorvaiselle huoneelle: ettekö te tiedä, mikä tämä on? ja
sano: katso, Babelin kuningas tuli Jerusalemiin, ja otti hänen kuninkaansa ja
päämiehensä, ja vei heidät tykönsä Babeliin.
13. Ja otti yhden kuninkaallisesta siemenestä, ja teki liiton hänen kanssansa,
ja otti valan häneltä; mutta ne jalot maakunnassa otti hän pois.
14. Että valtakunta piti nöyryytetyksi tuleman, ja ei itsiänsä paisuttaman,
että liitto piti pidettämän ja seisovainen oleman.
15. Mutta se luopui hänestä, ja lähetti käskyläisensä Egyptiin, että hänelle
piti lähettämän hevosia ja paljon väkeä; pitäiskö se menestymän hänelle? taikka
pitäiskö hänen hyvin siitä pääsemän, joka senkaltaista tekee? ja se kuin liiton
särkee, pitäiskö sen pääsemän?
16. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan paikassa, joka
hänen kuninkaaksi asetti, jonka valan hän katsoi ylön, ja jonka liiton hän särki,
siellä hänen pitää kuoleman Babelissa.
17. Ja Pharaon ei pidä seisovaisen oleman häntä auttaissansa sodassa, sotajoukolla
ja paljolla väellä, koska vallit pantaman ylös ja multaseinät rakennettaman
pitää, että monta sielua surmattaisiin.
18. Sillä hän on katsonut valan ylön, ja särkenyt liiton; katso, että hän on
kätensä ojentanut, ja kaikkia näitä tekee, niin ei hänen pidä pääsemän.
19. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: niin totta kuin minä elän, tahdon minä
valani, jonka hän on katsonut ylön, ja liittoni, jonka hän särkenyt on, antaa
tulla hänen päänsä päälle.
20. Sillä minä tahdon heittää verkkoni hänen päällensä, ja hän pitää minun pyydyksilläni
otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen vietää Babeliin, ja tahdon siellä
olla oikeudella hänen kanssansa, että hän niin itsensä on asettanut minua vastaan.
21. Ja kaikki, jotka pakenevat ja hänen puoltansa pitävät, pitää miekalla lankeeman,
ja ne, jotka heistä pääsevät, pitää kaikkiin tuuliin hajoitetuiksi tuleman;
ja teidän pitää ymmärtämän, että minä Herra olen tämän puhunut.
22. Näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon myös ottaa korkian sedrin latvasta,
ja murtaa nuorten vesain latvan, ja minä tahdon istuttaa sen korkialle vuorelle.
23. Minä tahdon sen korkialle Israelin vuorelle istuttaa, että sen pitää oksia
saaman, ja hedelmän kantaman, ja suureksi sedripuuksi tuleman: niin että kaikkinaiset
linnut pitää taitaman asua hänen allansa, ja hänen oksainsa varjon alla lepäämän.
24. Ja kaikki puut maan päällä pitää tietämän, että minä Herra olen korkian
puun alentanut, ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja
kuivan puun viheriäiseksi tehnyt; minä Herra sen puhun, ja teen sen myös.