1. Kuin nämät olivat tapahtuneet, teki kuningas Ahasverus Hamanin,
Medatan pojan, Agagilaisen, suureksi, ja korotti hänen, ja pani hänen istuimensa
ylemmäksi kaikkia päämiehiä, jotka hänen tykönänsä olivat.
2. Ja kaikki kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, notkistivat
polviansa ja kumarsivat Hamania; sillä niin oli kuningas käskenyt; mutta Mordekai
ei notkistanut polviansa eikä kumartanut.
3. Niin kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, sanoivat Mordekaille:
miksi sinä rikot kuninkaan käskyn?
4. Ja koska he joka päivä sitä hänelle sanoivat, ja ei hän totellut heitä, ilmoittivat
he sen Hamanille, nähdäksensä, olisiko senkaltainen Mordekain työ pysyväinen;
sillä hän oli sanonut itsensä Juudalaiseksi.
5. Ja kuin Haman näki, ettei Mordekai notkistanut polviansa hänen edessänsä
eikä kumartanut häntä, tuli hän kiukkua täyteen.
6. Ja hän luki vähäksi laskea ainoastansa Mordekain päälle kättänsä; sillä he
olivat hänelle tiettäväksi tehneet Mordekain kansan; mutta Haman pyysi teloittaa
kaikkea Mordekain kansaa, Juudalaisia, jotka olivat koko kuningas Ahasveruksen
valtakunassa.
7. Ensimäisellä kuulla, se on Nisan kuu, kuningas Ahasveruksen toisena vuonna
toistakymmentä, heitettiin Pur, se on arpa, Hamanin edessä, päivä päivältä,
ja kuukaudelta niin toiseen kuuhun toistakymmentä, se on kuu Adar.
8. Ja Haman sanoi kuningas Ahasverukselle: yksi kansa on hajoitettu ja jaettu
kansain sekaan kaikissa sinun valtakuntas maakunnissa; ja heidän lakinsa on
toisin kuin kaikkein kansain, ja ei he tee kuninkaan lain jälkeen; ei se ole
kuninkaalle hyödyllinen, että heidän niin olla annetaan.
9. Jos kuninkaalle kelpaa, niin kirjoitettakoon, että ne hukutettaisiin; niin
minä tahdon punnita kymmenentuhatta leiviskää hopiaa virkamiesten käsiin, vietää
kuninkaan tavaroihin.
10. Silloin kuningas otti sormuksen sormestansa ja antoi sen Hamanille, Medatan
Agagilaisen pojalle, Juudalaisten vihamiehelle.
11. Ja kuningas sanoi Hamanille: se hopia olkoon annettu sinulle, niin myös
kansa, tehdäkses heille, mitäs tahdot.
12. Niin kuninkaan kirjoittajat kutsuttiin kolmantena päivänä toistakymmentä
ensimäistä kuuta, ja kirjoitettiin niinkuin Haman käski kuninkaan ylimmäisten
ja maaherrain tykö, sinne ja tänne maakuntiin, ja jokaisen kansan päämiesten
tykö siellä ja täällä, itsekunkin kansan kirjoituksen jälkeen ja heidän kielellänsä;
kuningas Ahasveruksen nimellä oli se kirjoitettu ja kuninkaan sormuksella lukittu.
13. Ja kirjat lähetettiin juoksijain kautta kaikkiin kuninkaan maakuntiin, hukuttamaan,
tappamaan ja teloittamaan kaikkia Juudalaisia, nuoria ja vanhoja, lapsia ja
vaimoja yhtenä päivänä, kuin oli kolmastoistakymmenes päivä toista kuuta toistakymmentä,
se on kuu Adar, ja ryöstämään heidän saaliinsa.
14. Kirja oli näin: käsky on annettu kaikkiin maakuntiin, julistettaa kaikille
kansoille, että heidän piti oleman sinä päivänä valmiit.
15. Ja juoksijat menivät kiiruusti kuninkaan käkskyn jälkeen; ja käsky annettiin
Susanin linnassa. Ja kuningas ja Haman istuivat ja joivat; mutta Susanin kaupunki
oli hämmästyksissä.