1. Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet
minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet
maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten,
Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
2. Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat
sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa
ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
3. Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani
päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
4. Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon
minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä
hamaan ehtoouhriin asti.
5. Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni
ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani
tykö,
6. Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun
tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja
meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
7. Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa
synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme
ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi,
ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
8. Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän
Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän
antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme
ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
9. Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme;
ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että
he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet
paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
10. Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet
sinun käskys,
11. Joita sinä olet käskenyt palveliais prohetain kautta, sanoen: maa, johon
te menette omistamaan sitä, on saastainen maa, maan kansain saastaisuuden tähden,
niiden kauhistusten tähden, joilla he ovat sen täyttäneet saastaisuudellansa,
sekä siellä että täällä.
12. Niin ei teidän pidä nyt antaman tyttäriänne heidän pojillensa, ja ei teidän
pidä ottaman heidän tyttäriänsä pojillenne; älkäät myös etsikö heidän rauhaansa
ja hyväänsä ijankaikkisesti, että vahvistuisitte, ja söisitte maan hyvyyttä,
ja saisitte antaa sen teidän lapsillenne ijankaikkiseksi perimiseksi.
13. Ja niiden kaikkein jälkeen mitkä meidän päällemme tulleet ovat, pahain tekoimme
tähden ja suurten synteimme tähden, niin olet sinä meidän Jumalamme säästänyt
meidän pahoja töitämme ja antanut meille vapahduksen, niinkuin nyt on.
14. Pitäiskö meidän taas sinun käskys käymän ylitse ja tekemän lankoutta tämän
ilkiän kansan kanssa? Etkös mahda vihastua meidän päällemme, siihenasti että
peräti hukutat, ettei ketään jää, eikä ole pääsemystä?
15. Herra Israelin Jumala! sinä olet vanhurskas. Sillä me olemme jääneet vapahdettaa,
niinkuin se tänäpänä on. Katso, me olemme sinun edessäs synneissämme; sentähden
ei kenkään voi edessäs pysyä.