1. Ensimäisenä Dariuksen Ahasveruksen pojan vuonna Mediläisten
suvusta, joka Kaldean valtakuntaa hallitsi.
2. Juuri sinä ensimäisenä hänen valtakuntansa vuotena, löysin minä Daniel kirjoista
vuosiluvun, josta Herra puhunut oli Jeremialle prophetalle, että Jerusalemin
hävitys piti täytettämän seitsemäntenäkymmenentenä ajastaikana.
3. Ja minä käänsin minuni etsimään Herraa Jumalaa rukouksella ja anomisella,
paastolla säkissä ja tuhassa.
4. Ja rukoilin Herraa minun Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Herra, sinä suuri
ja hirmuinen Jumala, joka liiton ja armon pidät niille, jotka sinua rakastavat
ja sinun käskys pitävät.
5. Me olemme syntiä ja väärin tehneet, jumalattomat ja tottelemattomat olleet.
Me olemme sinun käskyistäs ja oikeuksistas poikenneet.
6. Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat sinun nimees
meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme ja myös kaikelle kansalle
maakunnassa.
7. Sinä Herra olet vanhurskas. Mutta meidän täytyy hävetä, niinkuin tänäpänä
tapahtuu Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille ja kaikelle Israelille,
sekä niille, jotka läsnä että niille, jotka kaukana ovat kaikissa maakunnissa,
kuhunka sinä heitä hyljännyt olet heidän pahain tekoinsa tähden, joita he ovat
tehneet sinua vastaan.
8. Ja Herra; meidän ja meidän kuninkaamme, meidän päämiehemme ja meidän isämme
täytyy hävetä, että me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
9. Herra meidän Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus, vaikka me olemme vastahakoiset
olleet.
10. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me vaeltaneet olisimme
hänen käskyissänsä, jotka hän meille antoi palveliainsa prophetain kautta.
11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakis ja suuttui kuulemasta sinun ääntäs.
Sentähden on myös se kirous ja vala sattunut meihin, joka kirjoitettu on Moseksen
Jumalan palvelian laissa, että me olemme syntiä tehneet häntä vastaan.
12. Ja hän on sanansa pitänyt, jonka hän puhunut on meitä ja meidän tuomareitamme
vastaan, jotka meitä tuomitsivat; että hän niin suuren onnettomuuden on antanut
tulla meidän päällemme, ettei sen kaltaista kaiken taivaan alla tapahtunut ole
kuin Jerusalemissa tapahtunut on.
13. Niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, niin on kaikki tämä onnettomuus
meille tapahtunut. Emme myös rukoilleet Herran meidän Jumalamme edessä, että
me synnistä palajaisimme ja sinun totuutes ymmärtäisimme.
14. Sentähden on myös Herra valvonut tässä onnettomuudessa, ja on sen saattanut
meidän päällemme. Sillä Herra meidän Jumalamme on hurskas kaikissa töissänsä,
joita hän tekee, koska emme totelleet hänen ääntänsä.
15. Ja nyt Herra meidän Jumalamme, joka sinun kansas Egyptistä olet johdattanut
ulos väkevällä kädellä ja tehnyt itselles nimen, niinkuin se tänäpänä on: Me
olemme syntiä tehneet, ja jumalattomat olleet.
16. Ah Herra! Kaiken sinun vanhurskautes tähden kääntyköön nyt sinun vihas ja
hirmuisuutes pois sinun kaupungistas Jerusalemista ja sinun pyhästä vuorestas!
Sillä meidän syntimme tähden ja meidän isäimme pahain tekoin tähden häväistään
Jerusalem ja sinun kansas kaikkein seassa, jotka meidän ympärillämme ovat.
17. Ja nyt meidän Jumalamme, kuule palvelias rukous ja anomus, ja katso armollisesti
sinun pyhäs puoleen, joka kukistettu on, Herran tähden.
18. Kallista korvas, minun Jumalani ja kuule. Ja avaa silmäs ja näe, kuinka
me hävitetyt olemme ja se kaupunki, joka sinun nimelläs nimitetty on. Sillä
emme rukoile sinua meidän omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupiutes
tähden.
19. Oi Herra, kuule. Oi Herra, ole armollinen. Oi Herra, ota vaari ja tee se
ja älä viivy itse tähtes, minun Jumalani! Sillä sinun kaupunkis ja sinun kansas
on sinun nimelläs nimitetty.
20. Kuin minä vielä puhuin ja rukoilin ja minun syntiäni ja minun kansani Israelin
syntiä tunnistin ja olin minun rukouksissani Herran minun Jumalani edessä, minun
Jumalani pyhän vuoren tähden;
21. Juuri silloin, kuin minä näin rukoilin, lensi äkisti minun tyköni se mies
Gabriel, jonka minä ennen nähnyt olin näyssä, ja rupesi minuun ehtoouhrin ajalla.
22. Ja hän neuvoi minua, puhui minun kanssani ja sanoi: Daniel, nyt minä olen
lähtenyt sinua neuvomaan, ettäs ymmärtäisit.
23. Sinun rukoustes alussa kävi ulos käsky, ja minä tulin sinulle ilmoittamaan,
sillä sinä olet otollinen. Niin ota nyt vaari sanasta, ettäs näyn ymmärtäisit.
24. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty sinun kansalles ja pyhälle kaupungilles,
niin ylitse käyminen lopetetaan ja synnit peitetään ja pahat teot sovitetaan
ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja näky ja ennustus suljetaan ja
se kaikkein pyhin voidellaan.
25. Niin tiedä nyt ja ota vaari, että siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos,
että heidän pitää jälleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, päämieheen
Kristukseen asti, on seitsemän viikkoa. Niin myös kaksiseitsemättäkymmentä viikkoa,
joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.
26. Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää
ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat,
niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman.
27. Mutta hän monelle liiton vahvistaa yhdessä viikossa. Ja puolessa viikossa
lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus.
Ja on päätetty, että se loppuan asti pitää hävitetty oleman.