1. Ja Darius näki sen hyväksi panna koko valtakuntaan sata ja
kaksikymmentä maanvanhinta.
2. Näiden päälle pani hän kolme päämiestä, joista Daniel yksi oli, joille maanvanhimmat
piti luvun tekemän, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.
3. Mutta Daniel voitti kaikki päämiehet ja maanvanhimmat, sillä hänessä oli
korkiampi henki. Sentähden ajatteli kuningas pannaksensa hänet koko valtakunnan
päälle.
4. Jonka tähden päämiehet ja maanvanhimmat etsivät syytä Danielia vastaan valtakunnan
puolesta, vaan ei he taitaneet yhtään syytä eikä rikosta löytää, sillä hän oli
uskollinen, ettei hänessä mitään vikaa eikä rikosta löytää taidettu.
5. Niin sanoivat ne miehet: Emme löydä yhtään syytä tämän Danielin kanssa, ellemme
löydä hänen Jumalansa palveluksessa.
6. Silloin tulivat päämiehet ja maanvanhimmat joukoittain kuninkaan eteen ja
sanoivat hänelle näin: Kuningas Darius eläköön kauvan!
7. Valtakunnan päämiehet, herrat, maanvanhimmat, neuvonantajat ja valtamiehet
ovat ajatelleet, että kuninkaallinen käsky annettaisiin ja ankara kielto, että
jos joku kolmenakymmenenä päivänä joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi
sinulta, kuningas, ainoasti jotakin anoo, pitää jalopeurain luolaan heitettämän.
8. Sentähden, herra kuningas, vahvista se käsky ja kirjoita alle, ettei sitä
jälleen muutettaisi, Mediläisten ja Persian oikeuden jälkeen, jota ei kenkään
rikkoa tohdi.
9. Niin kirjoitti kuningas Darius sen kirjoituksen ja käskyn alle.
10. Kuin Daniel sai tietää kirjoitetuksi sen käskyn alle, meni hän ylös huoneesensa,
ja hänen suvihuoneensa akkunat olivat avoimet Jerusalemia päin, ja lankesi kolme
kertaa päivässä polvillensa; rukoili, kiitti ja ylisti Jumalaansa, niinkuin
hänen tapansa oli ennenkin tehdä.
11. Silloin tulivat ne miehet joukoittain ja löysivät Danielin rukoilevan ja
avuksensa huutavan Jumalaansa.
12. Niin he astuivat edes ja puhuivat kuninkaan kanssa siitä kuninkaallisesta
käskystä ja sanoivat: Etkös kirjoittanut käskyn alle, että jos joku ihminen
kolmenakymmenenä päivänä jotakin anova olis joltakulta jumalalta eli ihmiseltä,
paitsi sinulta ainoastansa, kuningas, se pitää jalopeurain luolaan heitettämän?
Kuningas vastasi ja sanoi: Se on tosi, ja Mediläisten ja Persialaisten oikeutta
ei pidä kenenkään rikkoman.
13. He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Daniel, yksi Juudalaisista vangeista,
ei tottele sinua, herra kuningas, eikä sinun käskyäs, jonka allekirjoittanut
olet; sillä hän rukoilee kolmasti päivässä.
14. Kuin Kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi ja ahkeroitsi suuresti,
että hän Danielin vapahtais; ja vaivasi itsiänsä auringon laskemaan asti, että
hän hänet pelastais.
15. Vaan ne miehet tulivat joukoittain kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedä,
herra kuningas, että Mediläisten ja Persialaisten oikeus on, että kaikki kiellot
ja käskyt, joita kuningas päättänyt on, pitää muuttumattomat oleman.
16. Silloin kuningas käski, ja he toivat Danielin edes ja heittivät hänet jalopeurain
luolaan. Mutta kuningas puhui ja sanoi Danielille: Sinun Jumalas, jotas lakkaamata
palvelet, auttakoon Sinua!
17. Ja he toivat kiven ja panivat luolan ovelle: Sen painoi kuningas omalla
sinetillänsä ja voimallistensa sinetillä, ettei kuninkaan tahto muutettaisi
Danielia vastaan.
18. Ja kuningas meni linnaansa ja kulutti yön syömättä ja ei antanut mitään
huvitusta tuoda eteensä, eikä myös yhtään unta saanut.
19. Aamulla varhain päivän koittaissa nousi kuningas ylös ja meni kiiruusti
jalopeurain luolan tykö.
20. Ja kuin hän luolan tykö lähestyi, huusi hän Danielia surkialla äänellä ja
kuningas puhui ja sanoi Danielille: Daniel, sinä elävän Jumalan palvelia, onko
Jumalas, jotas ilman lakkaamata palvelet, voinut sinut jalopeuroilta pelastaa?
21. Niin Daniel puhui kuninkaan kanssa sanoen: Kuningas eläköön kauvan!
22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä, joka jalopeurain kidat on pitänyt
kiinni, ettei he minulle mitään pahaa tehneet ole, sillä minä olen hänen edessänsä
viattomaksi löydetty. En myös ole minä sinua vastaan, herra kuningas, mitään
tehnyt.
23. Niin kuningas ihastui siitä suuresti, ja käski Danielin luolasta ylös ottaa.
Ja he ottivat Danielin ylös luolasta, ja ei hänessä yhtään haavaa löydetty,
sillä hän oli turvannut Jumalaansa.
24. Silloin käski kuningas; ja ne miehet tuotiin edes, jotka olivat kantaneet
Danielin päälle, ja jalopeurain luolaan heitettiin lapsinensa ja vaimoinensa.
Ja ennenkuin he luolan pohjaan tulivat, tarttuivat heihin jalopeurat ja murensivat
heidän luunsakin.
25. Silloin antoi kuningas Darius kirjoittaa kaikille kansoille, sukukunnille
ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!
26. Se käsky on minulta asetettu, että kaikessa minun kuninkaan valtakunnassani
Danielin Jumalaa peljättämän ja vavistaman pitää, sillä hän on elävä Jumala,
joka ijankaikkisesti pysyy, ja hänen valtakuntansa on katoomatoin, ja hänen
voimansa loppumatoin.
27. Hän on vapahtaja ja hädässä auttaja, ja hän tekee tunnustähtiä ja ihmeitä
sekä taivaassa että maan päällä. Hän on Danielin jalopeurain käsistä pelastanut.
28. Ja Daniel tuli voimalliseksi Dariuksen valtakunnassa ja Koreksen Persialaisen
valtakunnassa.