1. Minä Nebukadnetsar, hyvässä levossa ollessani minun huoneessani,
ja kuin kaikki hyvin oli minun linnassani,
2. Näin unta, ja hämmästyin; ja ne ajatukset, jotka minulla olivat vuoteessani
sen näyn tähden, saattivat minut murheelliseksi.
3. Ja minä käskin kaikki viisaat Babelista tuoda minun eteeni, sanomaan minulle,
mitä se uni tietäis.
4. Niin tulivat edes tähtientutkiat, viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät, joiden
edessä minä unen juttelin; vaan ei he taitaneet sen selitystä minulle ilmoittaa.
5. Siihenasti että viimein Daniel tuli minun eteeni, joka minun Jumalani nimen
jälkeen Belsatsariksi kutsutaan, jolla on pyhäin jumalain henki; ja minä juttelin
hänelle unen.
6. Belsatsar, sinä ylimmäinen tähtientutkiain seassa, jolla minä tiedän pyhäin
jumalain hengen olevan, ja sinulta ei mitään salattu ole; sano minun uneni näky,
jonka minä nähnyt olen, ja mitä se tietää.
7. Tämä on näky, jonka minä nähnyt olen minun vuoteessani: Katso, keskellä maata
seisoi puu, joka oli sangen korkia.
8. Se oli suuri ja paksu puu. Sen korkeus ulottui taivaasen asti ja näkyi koko
maan ääriin.
9. Sen oksat olivat kauniit, ja kantoivat paljon hedelmää, josta kaikki syödä
saivat; kaikki eläimet kedolla löysivät varjon sen alla, ja taivaan linnut istuivat
sen oksilla, ja kaikki liha elätti itsensä siitä.
10. Ja minä näin yhden näyn minun vuoteessani, ja katso, pyhä vartia tuli alas
taivaasta.
11. Se huusi korkiasti ja sanoi näin: Hakatkaat se puu poikki ja karsikaat oksat
ja repikäät lehdet ja hajoittakaat sen hedelmät, että eläimet sen alta lähtisivät
pois, ja linnut sen oksilta.
12. Kuitenkin jättäkäät kanto juurinensa maahan, mutta hänen pitää rautaisissa
ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa käymän. Hänen pitää makaaman taivaan
kasteen alla ja kastuman ja ruokkiman itsensä eläinten kanssa maan ruohoista.
13. Ja ihmisen sydän pitää otettaman häneltä pois ja eläimen sydän hänelle jälleen
annettaman; siihenasti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet ovat.
14. Se on vartiain neuvossa päätetty, ja pyhäin kanssa puheessa vahvistettu,
että elävät tuntisivat Ylimmäisellä vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle,
ja antavan ne kellenkä hän tahtoo, ja että hän asettaa kaikkein nöyrimmän ihmisen
niiden päälle.
15. Tämän unen olen minä kuningas Nebukadnetsar nähnyt. Vaan sinä Belsatsar
sano sen selitys; sillä kaikki viisaat minun valtakunnassani ei taida minulle
ilmoittaa sen selitystä; vaan sinä kyllä taidat, sillä pyhäin jumalain henki
on sinun tykönäs.
16. Silloin hämmästyi Daniel, joka Belsatsariksi kutsuttiin, hetkeksi aikaa,
ja hänen ajatuksensa saattivat hänet murheelliseksi. Mutta kuningas sanoi: Belsatsar,
se uni ja sen selitys ei mahda sinua murheelliseksi saattaa. Belsatsar vastasi
ja sanoi: Ah minun herrani, tämä uni olkoon sinun vihollisilles ja sen selitys
sinun vainoojilles!
17. Se puu, jonkas nähnyt olet, että se suuri ja paksu oli, ja hänen korkeutensa
taivaasen ulottui, ja näytti itsensä kaiken maan päälle.
18. Ja sen oksat olivat kauniit, ja sen hedelmiä oli paljo, josta kaikki ravittiin
ja eläimet kedolla asuivat sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla:
19. Se olet sinä, kuningas, joka niin suuri ja voimallinen olet; sillä sinun
voimas on suuri ja ulottuu taivaasen, ja sinun valtas maailman ääriin.
20. Mutta että kuningas pyhän vartian nähnyt on taivaasta tulevan alas ja sanovan:
Hakatkaat se puu poikki ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto juurinensa jättäkäät
maahan, mutta hänen pitää rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolIa ruohossa
käymän ja pitää makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja itsensä eläinten
kanssa kedolla ruokkiman; siihen asti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet
ovat.
21. Tämä on selitys, herra kuningas, ja tämä on sen Korkeimman neuvo, joka tulee
minun herralleni kuninkaalle:
22. Sinä ajetaan pois ihmisten seasta, ja täytyy eläinten seassa kedolla olla,
ja annetaan ruohoja syödäkses niinkuin härkäin, ja olet makaava taivaan kasteen
alla, ja kastuva, siihenasti kuin seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs
tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan
ne kellenkä hän tahtoo.
23. Mutta että sanottu on, että kanto kuitenkin juurinensa puulle jäämän pitää,
niin sinun valtakuntas pysyy sinulle, koska tuntenut olet taivaan vallan.
24. Sentähden, herra kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni, ja päästä itses
synnistäs vanhurskaudella, ja vapaaksi sinun pahoista töistäs laupiudella vaivaisia
kohtaan, niin hän sinun rauhas pitentää.
25. Nämät kaikki tapahtuivat kuningas Nebukadnetsarille.
26. Sillä kahdentoistakymmenen kuukauden perästä, kuin hän kuninkaallisessa
linnassansa Babelissa käyskenteli,
27. Puhui kuningas ja sanoi: Eikö tämä ole se suuri Babel, jonka minä rakentanut
olen kuninkaalliseksi huoneeksi, minun suuren voimani kautta, minun kunniani
ylistykseksi?
28. Ennenkuin kuningas nämät sanat puhunut oli, tuli ääni alas taivaasta: Sinulle
kuningas Nebukadnetsar sanotaan: Sinun valtakuntas otetaan sinulta pois.
29. Ja sinä ajetaan pois ihmisten seasta; sinun pitää eläinten seassa kedolla
oleman. Ruohoja sinun annetaan syödä niinkuin härkäin siihenasti että seitsemän
aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten
valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kenelle hän tahtoo.
30. Kohta sillä hetkellä täytettiin sana kuningas Nebukadnetsarissa, ja hän
ajettiin pois ihmisten seasta ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen ruumiinsa
oli taivaan kasteen alla ja kastui siihen asti, että hänen hiuksensa kasvoivat
niin suuriksi kuin kotkan höyhenet, ja hänen kyntensä niinkuin linnun kynnet.
31. Sen ajan perästä nostin minä Nebukadnetsar silmäni taivaasen päin ja tulin
jälleen taidolleni, ja kiitin sitä Korkeinta. Minä ylistin ja kunnioitin sitä,
joka elää ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa
pysyy suvusta sukuun.
32. Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan päällä, ovat luetut niinkuin ei
mitään. Hän tekee, kuinka hän tahtoo taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat
maan päällä, ja ei kenkään taida hänen kättänsä estää, eikä hänelle sanoa: Mitäs
teet?
33. Silloin tulin minä jälleen taidolleni, ja kuninkaalliseen kunniaani ja jalouteeni
ja minun muotooni. Ja minun neuvonantajani ja voimalliseni etsivät minua, ja
minä pantiin jälleen valtakuntaani, ja sain vielä suuremman kunnian.
34. Sentähden kiitän minä Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylistän taivaan kuningasta;
sillä kaikki hänen työnsä on totuus ja hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä on,
sen hän taitaa nöyryyttää.