1. Toisena Nebukadnetsarin vaItakunnan vuotena näki Nebukadnetsar
unta, josta hän hämmästyi, niin että hän heräsi.
2. Ja kuningas käski tähtientutkiat ja viisaat ja noidat ja Kaldealaiset kutsuttaa
kokoon, sanomaan kuninkaalle hänen untansa. Ja he tulivat ja astuivat kuninkaan
eteen.
3. Ja kuningas sanoi heille: minä näin unta, josta minä peljästyin, ja minä
mielelläni tahtoisin tietää, mikä se uni oli.
4. Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielellä: kuningas eläköön
kauvan! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selittää sen.
5. Kuningas vastasi ja sanoi Kaldealaisille: minä olen unhottanut; jollette
minulle ilmoita unta ja selitä sitä, niin te pitää kappaleiksi hakattaman, ja
teidän huoneenne lokaläjäksi kukistettaman.
6. Vaan jos te minun tietää annatte unen ja selityksen, niin teidän pitää saaman
lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sentähden sanokaat minulle uni ja
sen selitys.
7. He vastasivat jälIeen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa unen,
me tahdomme sen selittää.
8. Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti minä ymmärrän, että te aikaa kulutatte,
koska te näette minun sen unohtaneeksi.
9. Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio käy teidän ylitsenne, että
te olette aikoneet minun edessäni puhua vääryyttä, siihenasti että aika kuluis:
sentähden sanokaat minulle uni, niin minä ymmärrän, että te myös selityksen
osaatte.
10. Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edessä ja sanoivat: ei yhtään ihmistä
ole maan päällä, joka sanoa taitaa, mitä kuningas anoo; niin ei ole myös yhtään
kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen hän olis, joka senkaltaista tähtientutkialta,
viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.
11. Sillä se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksikään ole, joka sen
kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei asu.
12. Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja käski kaikki viisaat Babelissa
tapettaa.
13. Ja tuomio annettiin, että viisaat tapettaman piti; ja Danielia hänen kumppaniensa
kanssa myös etsittiin tapettaviksi.
14. Silloin saatti Daniel toisen neuvon ja käskyn Ariokille, kuninkaan ylimmäiselle
päämiehelle, joka meni ulos tappamaan viisaita Babelissa.
15. Ja hän vastasi ja sanoi kuninkaan käskyläiselle Ariokille: miksi niin ankara
tuomio on käynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tietää sen asian.
16. Niin meni Daniel ylös ja rukoili kuningasta, että hän antais hänelle aikaa,
sanoaksensa kuninkaalle selitystä.
17. Ja Daniel meni kotia ja ilmoitti sen kumppaneillensa Hananialle, Misaelille
ja Asarialle,
18. Että he taivaan Jumalalta armoa rukoilisivat sen salaisen asian tähden,
ettei Daniel kumppaninensa ynnä muiden viisasten kanssa Babelissa hukkuisi.
19. Niin ilmoitettiin Danielille se salainen asia yöllä näyssä: niin Daniel
kiitti Jumalaa taivaasta,
20. Vastasi ja sanoi: kiitetty olkoon Jumalan nimi ijankaikkisesta ijankaikkiseen!
sillä hänen on viisaus ja väkevyys.
21. Hän muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; hän
antaa viisaille viisauden ja ymmärtäväisille taidon ja ymmärryksen.
22. Hän ilmoittaa syvät ja salaiset asiat; hän tietää, mitä pimiässä on, sillä
hänen tykönänsä on sula valkeus.
23. Minä kiitän ja ylistän sinua minun isäini Jumala, ettäs minulle viisautta
ja väkevyyttä lainaat, ja nyt minulle ilmoittanut olet, jota me sinulta rukoilimme;
sinä olet meille kuninkaan asian ilmoittanut.
24. Silloin meni Daniel Ariokin tykö, jolla kuninkaalta käsky oli viisaita Babelissa
hukuttaa; hän meni ja sanoi hänelle näin: älä tapa viisaita Babelissa, vaan
vie minut ylös kuninkaan tykö, minä tahdon kuninkaalle selityksen sanoa.
25. Ariok vei Danielin kiiiruusti kuninkaan eteen, ja sanoi hänelle näin: minä
olen löytänyt yhden miehen Juudalaisten vankien seasta, joka kuninkaalle selityksen
sanoa taitaa.
26. Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, joka Belsatsariksi kutsuttiin: oletko
sinä se, joka minulle sen unen, jonka minä nähnyt olen, ja hänen selityksensä
ilmoittaa taidat?
27. Daniel vastasi kuninkaan edessä ja sanoi: sitä salautta, jota kuningas anoo,
ei viisaat, tähtientutkiat, oppineet ja noidat taida kuninkaalle ilmoittaa.
28. Vaan Jumala on taivaissa, joka taitaa salaiset asiat julistaa, hän tiettäväksi
teki kuningas Nebukadnetsarille, mitä tulevaisina aikoina tapahtuman pitää.
Tämä on sinun unes ja sinun näkys, kuin sinä makasit.
29. Sinä kuningas vuoteessas ajattelit mitä tästedes tapahtuman pitäis; ja se,
joka salaiset ilmoittaa, hän on sinulle osoittanut, kuinka tapahtuman pitää.
30. Niin ovat senkaltaiset asiat minulle ilmoitetut, ei minun viisauteni tähden,
niinkuin se olis suurempi kuin kaikkein, jotka elävät, vaan sentähden että sen
selitys pitäis kuninkaalle tiettäväksi tuleman, ja sinä saisit sinun sydämes
ajatukset tietää.
31. Sinä kuningas näit, ja katso, suuri ja korkia kuva seisoi suurella kirkkaudella
sinun edessäs; ja se oli hirmuinen nähdä.
32. Sen kuvan pää oli parhaimmasta kullasta; mutta sen rinta ja käsivarret olivat
hopiasta; sen vatsa ja lanteet olivat vaskesta.
33. Sen sääret olivat raudasta; sen jalat olivat puolittain raudasta ja puolittain
savesta.
34. Sen sinä näit, siihenasti kuin yksi kivi temmattiin ilman käsiä, ja löi
sen kuvan jalkoihin, jotka raudasta ja savesta olivat, ja murensi ne rikki.
35. Silloin tulivat ne kaikki muserretuksi, rauta, savi, vaski, hopia ja kulta,
ja tulivat niinkuin akanat suviriihessä, ja tuuli vei ne pois, niin ettei niiden
siaa ensinkään löydetty; mutta kivi joka kuvaa löi, tuli suureksi vuoreksi,
niin että se kokonaan maan täytti.
36. Tämä on uni; nyt me tahdomme kuninkaalle sen selityksen sanoa:
37. Sinä kuningas olet kuningasten kuningas, jolle Jumala taivaasta valtakunnan,
voiman, väkevyyden ja kunnian antanut on;
38. Ja kaikki, joissa ihmisen lapset asuvat, ja eläimet kedolla ja linnut taivaan
alla on hän sinun käsiis antanut, ja sinulle näiden kaikkein päälle lainasi
vallan: sinä se kultainen pää olet.
39. Sinun jälkees pitää toisen valtakunnan tuleman, halvemman kuin sinä; sitte
se kolmas valtakunta, joka vaskinen on, jonka pitää kaikki maakunnat hallitseman.
40. Sen neljännen valtakunnan pitää kovan oleman niinkuin raudan; sillä niinkuin
rauta särkee ja murentaa kaikki, ja niinkuin rauta kaikki rikkoo, juuri niin
tämän piti myös särkemän ja murentaman.
41. Mutta ettäs näit jalat ja varpaat, puolittain savesta ja puolittain raudasta,
sen pitää jaetun valtakunnan oleman; kuitenkin pitää raudan vahvuudesta siihen
jäämän, niinkuin sinä näit raudan olevan savella sekoitetun.
42. Ja että varpaat sen jaloissa puolittain rautaa ja puolittain savea oli,
niin sen pitää puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman.
43. Ja ettäs näit raudan sekoitetun savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä
sekoitetaan, mutta ei he kuitenkaan riipu kiinni toinen toisessansa; niinkuin
ei rautaa taideta sekoittaa saven kanssa yhteen.
44. Mutta näiden kuningasten aikana on Jumala taivaasta yhden valtakunnan asettava,
jota ei ikänä kukisteta, ja hänen valtakuntansa ei pidä toiselle kansalle annettaman:
sen pitää kaikki nämät valtakunnat särkemän ja hajoittaman, mutta sen pitää
ijankaikkisesti pysymän.
45. Niinkuin sinä näit kiven, ilman käsiä vuoresta temmatun, joka raudan, vasken,
saven, hopian ja kullan murensi: niin on suuri Jumala kuninkaalle näyttänyt,
kuinka tästälähin tapahtuman pitää; ja tämä on totinen uni ja sen selitys on
oikia.
46. Niin lankesi kuningas Nebukadnetsar kasvoillensa, ja kumarsi Danielia, ja
käski tehdä hänelle ruokauhria ja polttouhria.
47. Ja kuningas vastasi Danielia ja sanoi: totisesti on teidän Jumalanne kaikkein
jumalain Jumala ja kaikkein kuningasten Herra, joka salaiset asiat ilmoittaa,
ettäs tämän salaisen asian olet ilmoittaa taitanut.
48. Niin kuningas korotti Danielin, ja antoi hänelle suuria ja paljon lahjoja,
ja asetti hänen kaikkein Babelin valtakuntain päälle ja päämieheksi kaikkein
viisasten päälle Babelissa.
49. Ja Daniel rukoili kuningasta, että hän pani Babelin maakuntain päälle Sadrakin,
Mesakin ja Abednegon; mutta Daniel itse oli kuninkaan tykönä hänen kartanossansa.