1. Ja Herra sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hänelle:
näin sanoo Herra: päästä minun kansani palvelemaan minua.
2. Vaan jos et sinä tahdo päästää; katso, niin minä rankaisen kaikki sinun maas
ääret sammakoilla.
3. Niin että virran pitää kuohuman sammakoista, ja ne pitää astuman ylös, ja
tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös
sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pätsiis, sinun
taikina-astioihis;
4. Ja sinun päälles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais päälle, pitää
sammakot hyppelemän.
5. Ja Herra sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauvoinensa virtain,
jokein ja järvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.
6. Ja Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltä
ylös, ja peittivät koko Egyptin maan.
7. Tekivät myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin
maan ylitse.
8. Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat Herraa, että
hän ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minä päästän kansan
uhraamaan Herralle.
9. Moses sanoi: pidä sinä se kunnia, (ettäs määräät) koska minun pitää rukoileman
edestäs, ja palveliais ja kansas edestä, että sammakot pitäis hukutettaman sinulta,
ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jäämän.
10. Hän sanoi: huomenna. Hän vastasi: olkoon sanas jälkeen, ettäs tietäisit,
ettei yksikään ole niinkuin Herra, meidän Jumalamme.
11. Silloin sammakot pitää otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun
palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jäämän.
12. Niin Moses ja Aaron läksivät Pharaon tyköä: ja Moses huusi Herran tykö sammakkoin
tähden, jotka hän Pharaon päälle pannut oli.
13. Ja Herra teki Moseksen sanan jälkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistä
ja kedoilta.
14. Ja he heittivät ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitä.
15. Kun Pharao näki levon saaneensa, paadutti hän sydämensä, ja ei kuullut heitä:
niinkuin Herra sanonut oli.
16. Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja lyö maan tomuun,
että se tulis täiksi koko Egyptin maassa.
17. Ja he tekivät niin: ja Aaron ojensi kätensä sauvoinensa, ja löi maan tomua,
ja täit tulivat ihmisiin ja eläimiin: ja kaikki maan tomu muuttui täiksi koko
Egyptin maassa.
18. Tekivät myös noidat noituuksillansa niin, täitä matkaan saattaaksensa; vaan
ei he taitaneet. Ja täit olivat ihmisissä ja eläimissä.
19. Niin sanoivat noidat Pharaolle: tämä on Jumalan sormi. Mutta Pharaon sydän
paatui, ja ei kuullut heitä: niinkuin Herra sanonut oli.
20. Ja Herra sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä;
katso, hän menee vetten tykö, ja sano hänelle: näin sanoo Herra: päästä minun
kansani palvelemaan minua.
21. Sillä jos et sinä päästä minun kansaani; katso, niin minä tahdon lähettää
sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset
turilaat, niin että kaikki huoneet Egyptissä täytetään turilaista, niin myös
se maa jonka päällä he ovat.
22. Ja minä tahdon eroittaa sinä päivänä Gosenin maan, jossa minun kansani asuu,
ettei siinä yhtään turilasta pidä oleman: ettäs tietäisit minun olevan Herran
koko maan keskellä.
23. Ja minä panen lunastuksen minun ja sinun kansas välille. Huomenna pitää
tämän ihmeen tapahtuman.
24. Ja Herra teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja hänen
palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.
25. Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menkäät ja uhratkaat teidän
Jumalallenne tällä maalla.
26. Moses sanoi: ei sovi niin tehdä; sillä me uhraisimme Herralle meidän Jumalallemme
Egyptiläisten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme
heidän edessänsä, eikö he meitä kivittäisi?
27. Kolmen päiväkunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme Herralle meidän
Jumalallemme, niinkuin hän on meille sanonut.
28. Pharao sanoi: minä päästän teidät, että te uhraisitte Herralle teidän Jumalallenne
korvessa, ainoastansa ettétte kauvas menisi; rukoilkaat minun edestäni.
29. Moses sanoi: Katso, kuin minä menen sinun tyköäs, niin minä rukoilen Herraa,
että turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hänen palvelioiltansa, ja hänen
kansaltansa huomenna: ainoastansa älä minua enää viettele, niin ettes päästä
kansaa uhraamaan Herralle.
30. Ja Mose läksi Pharaon tyköä, ja rukoili Herraa.
31. Ja Herra teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja
hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa pois, niin ettei yhtäkään jäänyt.
32. Mutta Pharao paadutti sydämensä vielä nyt tälläkin haavaa ja ei päästänyt
kansaa.