1. Ja kunigas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon
tytärtä, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja Hetiläisiä,
2. Niistä kansoista, joista Herra Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö
heidän tykönsä, eikä hekään tulko teidän tykönne; sillä he kääntävät totisesti
teidän sydämenne jumalainsa perään. Näihin suostui Salomo, rakastamaan heitä.
3. Ja hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista emäntää ja kolmesataa jalkavaimoa;
ja hänen vaimonsa käänsivät pois hänen sydämensä.
4. Kuin Salomo vanheni, käänsivät hänen emäntänsä hänen sydämensä vierasten
jumalain perään, niin ettei hänen sydämensä ollut täydellinen Herran Jumalansa
kanssa, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän.
5. Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perään, ja Milkomin
Ammonilaisten kauheuden perään.
6. Ja Salomo teki pahaa Herran edessä, ja ei seurannut Herraa täydellisesti,
niinkuin hänen isänsä David.
7. Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle,
sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle.
8. Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emännillensä, jotka jumalillensa
suitsuttivat ja uhrasivat.
9. Ja Herra vihastui Salomon päälle, että hänen sydämensä oli kääntynyt pois
Herrasta Israelin Jumalasta, joka hänelle kahdesti ilmaantunut oli.
10. Ja häntä näistä kieltänyt oli, ettei hänen pitänyt vaeltaman vierasten jumalain
perään; ja ei kuitenkaan pitänyt, mitä Herra hänelle käskenyt oli.
11. Sanoi siis Herra Salomolle: että se on tapahtunut sinulta, ja et sinä pitänyt
minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle käskin; niin minä totisesti
repäisen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles.
12. En minä kuitenkaan sitä tee sinun ajallas, isäs Davidin tähden; mutta poikas
kädestä minä sen repäisen.
13. En minä kuitenkaan koko valtakuntaa repäise: yhden sukukunnan minä annan
pojalles, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin tähden, jonka minä
olen valinnut.
14. Ja Herra nosti Salomolle vihollisen, Hadadin Edomilaisen, kuninkaallisesta
suvusta Edomissa.
15. Sillä kun David oli Edomissa, ja Joab sodanpäämies meni hautaamaan tapetuita,
ja löi kuoliaaksi kaiken miehenpuolen Edomissa;
16. Sillä Joab ja koko Israel viipyi kuusi kuukautta siellä, siihen asti että
hän kaiken miehenpuolen Edomissa hävitti;
17. Niin pakeni Hadad ja muutamat Edomin miehet hänen kanssansa hänen isänsä
palvelioista, ja menivät Egyptiin; mutta Hadad oli vähä nuorukainen.
18. Ja he nousivat Midianista ja tulivat Paraniin, ja ottivat kanssansa miehiä
Paranista, ja menivät Egyptiin, Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, joka antoi hänelle
huoneen ja elatuksen, ja maan hän myös antoi hänelle.
19. Ja Hadad löysi suuren armon Pharaon edessä, niin että hän antoi hänelle
emäntänsä kuningatar Tapheneksen sisaren emännäksi.
20. Ja Tapheneksen sisar synnytti hänelle Genubatin hänen poikansa. Ja Taphenes
kasvatti hänen Pharaon huoneessa, niin että Genubat oli Pharaon huoneessa Pharaon
lasten seassa.
21. Kuin Hadad Egyptissä kuuli Davidin nukkuneeksi isäinsä kanssa, ja että sodanpäämies
Joab oli kuollut; sanoi hän Pharaolle: päästä minua menemään minun maalleni,
22. Pharao vastasi häntä: mitä sinulta puuttuu minun tykönäni, ettäs tahdot
mennä sinun maalles? Hän sanoi: ei mitään, vaan salli minun kuitenkin mennä.
23. Ja Jumala nosti myös hänelle vihamiehen Resonin ElJadan pojan, joka oli
karannut herraltansa HadadEseriltä Zoban kuninkaalta,
24. Ja kokosi miehiä häntä vastaan, ja hän oli sotajoukon päämies silloin kuin
David surmasi heitä; ja he menivät Damaskuun ja asuivat siellä, ja hallitsivat
Damaskuussa.
25. Ja hän oli Israelin vihollinen niinkauvan kuin Salomo eli, paitsi sitä vahinkoa,
jonka Hadad teki; hän kauhistui Israelia ja tuli Syrian kuninkaaksi.
26. Niin myös Jerobeam Nebatin poika Ephratilainen Zarebasta, Salomon palvelia;
hänen äitinsä nimi oli Zeruga, leskivaimo; hän nosti myös kätensä kuningasta
vastaan.
27. Ja tämä on syy, jonkatähden hän kätensä nosti kuningasta vastaan: Kuin Salomo
rakensi Milon, sulki hän isänsä Davidin kaupungin raon.
28. Ja Jerobeam oli jalo sotamies: ja koska Salomo näki nuorukaisen kelpaavaiseksi,
asetti hän hänen koko Josephin huoneen kuormain päälle.
29. Se tapahtui siihen aikaan, että Jerobeam meni ulos Jerusalemista, ja propheta
Ahia Silosta löysi hänen tiellä, ja hänen yllänsä oli uusi hame, ja he olivat
ainostansa kahden kedolla.
30. Ja Ahia rupesi uuteen hameesen, joka hänen yllänsä oli, ja repäisi kahdeksitoistakymmeneksi
kappaleeksi,
31. Ja sanoi Jerobeamille: ota kymmenen kappaletta sinulle; sillä näin sanoo
Herra Israelin Jumala: katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä, ja
annan sinulle kymmenen sukukuntaa:
32. Yksi sukukunta jää hänelle, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin
kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista.
33. Että he ovat minun hyljänneet ja kumartaneet Astarotia Zidonilaisten jumalaa,
Kamosta Moabilaisten jumalaa ja Milkomia Ammonin lasten jumalaa, ja ei vaeltaneet
minun tielläni eikä tehneet, mitä minulle kelpasi, minun säätyjäni ja minun
oikeuttani, niinkuin David hänen isänsä.
34. En minä kuitenkaan ota kaikea valtakuntaa hänen kädestänsä, vaan teen hänen
ruhtinaaksi hänen elinajaksensa, Davidin minun palveliani tähden, jonka minä
valitsin; sillä hän piti minun käskyni ja säätyni.
35. Mutta hänen poikansa kädestä otan minä valtakunnan, ja annan sinulle kymmenen
sukukuntaa.
36. Mutta hänen pojallensa annan minä yhden sukukunnan, että minun palveliallani
Davidilla olis aina valkeus minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa,
jonka minä olen valinnut minulleni, pannakseni nimeni sinne.
37. Niin otan minä nyt sinun hallitsemaan kaikissa mitä sydämes halajaa, ja
sinun pitää oleman Israelin kuningas.
38. Jos sinä kuulet kaikkia, mitä minä sinulle käsken, ja vaellat minun tielläni,
ja teet mitä minulle kelpaa, pitäen minun säätyni ja käskyni, niin kuin David
minun palveliani teki; niin minä olen sinun kanssas, ja rakennan sinulle vahvan
huoneen, niinkuin minä Davidille rakensin, ja annan sinulle Israelin.
39. Ja näin alennan minä sentähden Davidin siemenen, en kuitenkaan ijankaikkisesti.
40. Mutta Salomo pyysi tappaa Jerobeamia. Niin Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin,
Sisakin, Egyptin kuninkaan tykö, ja oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.
41. Mitä muuta Salomosta sanomista on, hänen tekonsa ja taitonsa: eikö ne ole
kirjoitetut Salomon aikakirjassa?
42. Mutta aika, kuin Salomo hallitsi Jerusalemissa kaiken Israelin ylitse, oli
neljäkymmentä ajastaikaa.
43. Ja Salomo nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isänsä Davidin kaupunkiin.
Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.