1 Kaikki israelilaiset Danista Beersebaan asti ja aina Gileadin maata myöten kokoontuivat yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan. 2 Israelin päälliköt, kaikkien sukukuntien päämiehet, ja koko Jumalan kansa tulivat yhteiseen kokoukseen. Heitä oli siellä neljäsataatuhatta aseistettua miestä. 3 Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat kokoontuneet Mispaan.
Israelilaiset kysyivät: "Kuinka tämä rikos tapahtui?" 4 Leeviläinen mies, jonka sivuvaimo oli tapettu, vastasi: "Minä menin sivuvaimoni kanssa Benjaminin Gibeaan yöksi, 5 mutta Gibean miehet yrittivät käydä kimppuuni ja piirittivät yöllä talon. He aikoivat tappaa minut ja tekivät väkivaltaa sivuvaimolleni, niin että hän kuoli. 6 Minä paloittelin hänen ruumiinsa ja lähetin kappaleet Israelin kaikkiin osiin sen törkeän ja pöyristyttävän teon vuoksi, jonka gibealaiset ovat Israelissa tehneet. 7 Te olette kaikki israelilaisia, joten sanokaa, mitä mieltä olette ja mitä olisi tehtävä."
8 Kaikki nousivat yhtenä miehenä seisomaan ja sanoivat: "Kukaan meistä ei saa poistua teltalleen eikä lähteä kotiinsa. 9 Me teemme Gibealle näin: Heitämme arpaa 10 ja valitsemme Israelin kaikista heimoista kymmenen miestä sataa kohti, sata miestä tuhatta kohti ja tuhat miestä kymmentätuhatta kohti keräämään väellemme muonaa. Kaikki muut lähtevät benjaminilaisten Gibeaan kostamaan sen törkeän teon, jonka gibealaiset ovat Israelissa tehneet." 11 Israelilaiset päättivät yksimielisesti lähteä sotimaan Gibeaa vastaan.
18 Israelilaiset lähtivät Beteliin kysymään Jumalalta: "Minkä meidän heimoistamme pitää ensimmäisenä lähteä taisteluun benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juudan on lähdettävä ensimmäisenä." 19 Seuraavana aamuna israelilaiset lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Gibean edustalle.
20 Näin israelilaiset lähtivät sotaan benjaminilaisia vastaan ja järjestäytyivät taisteluun Gibean ulkopuolella. 21 Benjaminilaiset hyökkäsivät ulos kaupungista ja surmasivat sinä päivänä kaksikymmentäkaksituhatta israelilaista. 22 Mutta israelilaiset rohkaisivat mielensä ja päättivät ryhtyä jälleen taisteluun samassa paikassa, jossa olivat taistelleet edellisenäkin päivänä. 23 He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua."
24 Kun israelilaiset seuraavana päivänä lähtivät leiristään taisteluun, 25 benjaminilaiset tulivat Gibeasta heitä vastaan ja surmasivat vielä kahdeksantoistatuhatta soturia. 26 Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja. 27 He tiedustelivat Herralta neuvoa - - Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Betelissä, 28 ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." 29 Israelilaiset sijoittivat miehiään väijyksiin kaikkialle Gibean ympärille.
30 Kolmantena päivänä israelilaiset järjestäytyivät taisteluun benjaminilaisia vastaan kuten edellisilläkin kerroilla. 31 Kun benjaminilaiset hyökkäsivät kaupungista, heidät houkuteltiin kauas sen ulkopuolelle. Tälläkin kerralla he pääsivät aluksi voitolle ja surmasivat Betelin ja Gibean välisellä tiellä kolmisenkymmentä israelilaista. 32 Silloin benjaminilaiset ajattelivat: "Me voitamme heidät kuten ennenkin." Mutta israelilaisten suunnitelmana oli houkutella heidät valtatielle, kauas kaupungista. 33 Israelilaisten pääjoukko, joka oli lähtenyt asemistaan, ryhmittyi uudelleen taisteluun Baal-Tamarissa. Samaan aikaan israelilaisten väijytysjoukot syöksyivät esiin piilopaikoistaan gibealaisten selustasta. 34 Gibean edustalle saapui kymmenentuhannen miehen joukko israelilaisia valiosotureita. Taistelu riehui ankarana, eivätkä benjaminilaiset vielä tajunneet, että heitä uhkasi tuho.
35 Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia. 36 Benjaminilaiset ymmärsivät nyt joutuneensa häviölle.
Taistelun kulku oli tällainen: Israelilaiset vetäytyivät benjaminilaisten tieltä luottaen Gibean ympäristöön sijoittamaansa väijytysjoukkoon. 37 Sillä aikaa väijytysjoukko syöksyi esiin, tunkeutui kaupunkiin ja surmasi kaikki sen asukkaat. 38 Israelilaiset olivat ennalta sopineet väijytysjoukon kanssa, että merkkinä olisi kaupungista nouseva savupatsas. 39 Taistelussa israelilaiset kääntyivät ensin pakoon. Surmattuaan kolmisenkymmentä israelilaista benjaminilaiset ajattelivat: "Varmaan lyömme heidät perin pohjin kuten edellisessäkin taistelussa." 40 Kaupungista alkoi silloin nousta savua paksuna patsaana, ja kun benjaminilaiset kääntyivät katsomaan taakseen, he näkivät kaupunkinsa nousevan savuna taivaalle.
41 Perääntyvät israelilaiset kääntyivät takaisin, ja benjaminilaiset joutuivat kauhun valtaan huomatessaan olevansa hukassa. 42 He pakenivat kohti autiomaata, mutta takaa-ajajat pysyivät heidän kannoillaan. Benjaminilaiset jäivät kaupungista tulevan joukon ja israelilaisten pääjoukon väliin. 43 Israelilaiset saartoivat heidät, ajoivat hellittämättä heitä takaa ja tavoittivat heidät Gibean itäpuolella. 44 Benjaminilaisia kaatui kahdeksantoistatuhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita. 45 Muut kääntyivät ja pakenivat autiomaata kohti Rimmonin kallioiden suuntaan. Israelilaiset surmasivat pakenijoista maanteillä viisituhatta miestä, ja he jatkoivat takaa-ajoa Gideomiin saakka ja surmasivat vielä kaksituhatta miestä.
46 Benjaminilaisia kaatui sinä päivänä yhteensä kaksikymmentäviisituhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita. 47 Vain kuusisataa benjaminilaista pääsi pakenemaan autiomaahan Rimmonin kallioille, ja he jäivät sinne neljäksi kuukaudeksi. 48 Mutta israelilaiset palasivat Benjaminin alueelle ja surmasivat sen kaupungeista ihmiset ja karjan, jokaisen elävän olennon, jonka löysivät, ja polttivat kaikki Benjaminin kaupungit.