Psalmi 39

Elämän katoavaisuus

1

Laulunjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi.

2 Minä ajattelin: "Olen varuillani,
etten syyllisty puheissani syntiin.
Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti,
kun jumalattomia on paikalla."
3 Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä,
minä vaikenin, mutta turhaan:
tuskani vain yltyi.
4 Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.

5 Herra, anna minun muistaa,
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
6 Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi
kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,
kaikki tyynni. (sela)
7 Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.

8 Herra, onko minulla vielä toivoa?
Kaikki on sinun varassasi.
9 Päästä minut kaikista synneistäni,
älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.
10 Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani,
sillä sinulta tulee kaikki.
11 Ota vitsauksesi minun päältäni,
en kestä enää kätesi iskuja.
12 Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä hänen syntiensä vuoksi, sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan, niin kuin koi tuhoaa vaatteen. Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)

13 Kuule rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunhuutoni.
Älä ole kuuro minun itkulleni!
Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa,
olen koditon niin kuin olivat isänikin.
14 Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

39:2

Ps. 34:14

39:6

Ps. 62:10, 144:4; Jaak. 4:14

39:7

Ps. 49:11; Saarn. 2:18; Sir. 14:4; Luuk. 12:20