Psalmi 109

Syyttä syytetyn rukous

1

Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.

Jumala, sinä jota ylistän,
älä enää vaikene!
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,
nuo jumalattomat ja petturit!
He puhuvat minulle valheita.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja
ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.
En ole tehnyt mitään pahaa!
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.

6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun,
pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa,
hänet tuomittakoon syylliseksi,
hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät,
toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi,
jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle,
mieron tielle kotinsa raunioilta.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa,
ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa,
älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
13 Sammukoon hänen sukunsa,
jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa,
hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!

16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää.
Hän vainosi köyhää ja avutonta,
ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
17 Hän syyti kirouksia -
saakoon itse ne päälleen!
Ketään hän ei siunannut -
jääköön itse siunauksetta!
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate,
menköön se hänen sisäänsä kuin vesi,
hänen luihinsa kuin liukas öljy.
19 Olkoon se viittana hänen yllään,
vyönä hänen lanteillaan.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.

21 Herra, minun Herrani,
tule avukseni
nimesi kunnian tähden!
Sinä olet hyvä ja uskollinen,
pelasta minut!
22 Minä olen köyhä ja avuton,
sydämeni on haavoilla.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo,
minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
25 Vainoojani pilkkaavat minua,
nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
26 Auta minua, Herra, Jumalani!
Sinä, joka olet uskollinen,
pelasta minut!
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,
saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat.
Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti,
mutta palvelijasi saa iloita.
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.

30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa,
kansan keskellä minä häntä ylistän.
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.

109:8

Ap. t. 1:20

109:25

Ps. 22:8; Mark. 15:29