1 Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ahab sanoi Nabotille: "Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin." 3 Mutta Nabot vastasi Ahabille: "Herra minua varjelkoon luovuttamasta sinulle isieni perintömaata!" 4 Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.
5 Hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja kysyi: "Mikä sinun mieltäsi painaa? Mikset syö mitään?" 6 Ahab vastasi hänelle: "Minä olin puheissa jisreeliläisen Nabotin kanssa. Ehdotin hänelle, että hän myisi minulle viinitarhansa tai, jos hän niin haluaisi, antaisin hänelle toisen sen sijaan. Mutta hän kieltäytyi antamasta minulle viinitarhaansa." 7 Isebel sanoi hänelle: "Etkö sinä ole Israelin kuningas? Nouse ja syö, niin tulet paremmalle tuulelle. Minä hankin sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan."
8 Isebel kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja jalosukuisille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. 9 Hän kirjoitti kirjeisiin näin: "Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. 10 Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi."
11 Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12 He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13 Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.
14 Isebelille lähetettiin viesti: "Nabot on kivitetty kuoliaaksi." 15 Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: "Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut." 16 Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, hän lähti Jisreeliin ottaakseen Nabotin viinitarhan haltuunsa.
17 Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18 "Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19 Sano hänelle: Näin sanoo Herra: 'Aiotko vielä periäkin tappamasi miehen?' Ja sano hänelle vielä tämä Herran sana: 'Siinä paikassa, missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.'"
20 Ahab sanoi Elialle: "Taasko sinun piti etsiä minut käsiisi, viholliseni?" "Taas", Elia vastasi. "Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 21 Sen tähden Herra sanoo näin: 'Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. 22 Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä.' 23 Myös Isebelistä Herralla on viesti. Hän sanoo: 'Koirat syövät Isebelin Jisreelin maatilalla. 24 Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.'"
25 Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 26 Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia aivan samoin kuin amorilaiset, nuo, jotka Herra hävitti israelilaisten tieltä.
27 Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 28 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29 "Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen."