1. Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö
David ole lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?
2. Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa kolmetuhatta valittua
miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.
3. Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen,
mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.
4. Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.
5. Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut oli;
ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner Neerin poika
oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna hänen ympärillänsä.
6. Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle, ja Abisaille ZeruJan
pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai
sanoi: minä menen kanssas.
7. Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi nukkuneena
vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen päänsä pohjaan; mutta
Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.
8. Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes sinun
kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden kerran, niin etten
minä enään tarvitse kertoa sitä.
9. Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa kätensä
Herran voideltuun ja on viatoin?
10. Vielä sanoi David: niin totta kuin Herra elää; jollei Herra lyö häntä, elikkä
tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaann ja huku,
11. Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, että minä satuttaisin käteni Herran
voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta ja vesimalja, ja käykäämme.
12. Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät
matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan
he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä uni heidän päällensä.
13. Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas vuoren kukkulalle,
että iso väli oli heidän välillänsä.
14. Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa,
Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat kuningasta?
15. Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa?
Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on mennyt tappamaan
kuningasta sinun herraas.
16. Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin Herra elää, te
olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua. Ja nyt
katso, kussa kuninkaan keihäs ja vesimalja on, jotka hänen päänsä pohjassa olivat?
17. Niin Saul tunsi Davidin äänen ja sanoi: eikö se ole sinun äänes, minun poikani
David? David sanoi: minun ääneni se on, herrani kuningas.
18. Ja vielä sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sillä mitä minä
olen tehnyt ja mitä pahaa on minun kädessäni?
19. Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on
yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos
ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut Herran edessä, että he tänäpänä
ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi Herran perimisessä, ja sanovat:
mene ja palvele muukalaisia jumalia.
20. Niin älköön minun vereni langatko maahan Herran eteen; sillä Israelin kuningas
on lähtenyt yhtä kirppua etsimään, niinkuin hän takaa ajelis peltokanaa vuorilla.
21. Ja Saul sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tule jälleen poikani David! sillä
en minä sinulle enää tee pahaa, että minun sieluni on tänäpänä ollut kallis
sinun silmäis edessä: katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja sangen hullusti.
22. David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan keihäs, tulkaan yksi palvelioistas
tänne ja ottakaan sen.
23. Herra maksaa jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskonsa jälkeen; sillä
Herra on sinun tänäpänä antanut minun käteeni, vaan en minä tahtonut satuttaa
kättäni Herran voideltuun.
24. Ja katso, niinkuin sinun sielus tänäpänä on paljo pidettävä ollut minun
silmäini edessä, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettävä Herran silmäin
edessä, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.
25. Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinä, poikani David: sinä teet ja toimitat,
sinä taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.