Tähtimatkalle Internetiin

Taustaksi

Oheinen artikkeli on ilmestynyt vuonna 1995, ajalla, jolloin varsinainen nettibuumi oli vasta alkamassa, mutta jolloin Interent oli yliopistoverkoissa surffailleille jo todellisuutta. Monin osin artikkeli on jo vanhentunutta asiaa, mutta edelleenkin se kuvaa verkon käyttömahdollisuuksia varsin mainiosti.

Artikkeli ilmestyi Tähdet ja Avaruus -lehden numerossa 3/1995 sekä Valkoisen kääpiön numerossa 1/1995, Tähtiharrastustietoa -lehden numerossa 1/1995 sekä Radiantin numerossa 2/1995 artikkeli on ilmestynyt lyhennetyssä muodossa.

Atk-suunnittelija Veikko Mäkelä ( http://www.helsinki.fi/~pvtmakel) työskentelee Helsingin yliopiston Atk-osastossa ja käyttänyt tietoverkkoja useampia vuosia. Mäkelä on käynnistänyt useita harrastajia tukevia Internet-projekteja. Hän on toiminut myös myös mm. Ursan hallituksen jäsenenä ja postilaatikkojärjestelmä Mizarin pääylläpitäjänä.

Veikko Mäkelä:
Tähtimatkalle Internettiin

Internet on ollut median huulilla viimeisen vuoden aikana. Asia ei ole kuitenkaan mikään uusi, ei edes tähtiharrastajien keskuudessa. Nyt vain tietoverkon tarjoamat palvelut ovat tulleet yhä useamman ulottuville.

• Esimerkkejä Internetin tähtimaailmasta
• Internet- maailmanverkosto?
  • Sähköposti
  • Jakelu- ja postituslistoja
  • Uutisryhmät
  • IRC
  • FTP- Tiedostopalveluita
  • Tietokantapalvelut
  • Gopher, aromurmeli
  • World Wide Web
• Miten käsiksi Internetiin?
• Verkon edut ja heikkoudet
• LAATIKOT:
  • LAATIKKO 1: Sähköpostiosoitteet
  • LAATIKKO 2: URL - Uniform Resource Locator
  • LAATIKKO 3: Lyhenteitä ja käsitteitä
  • LAATIKKO 4: Tähtitieteellisiä Internet-resursseja
  • LAATIKKO 5: Internet-palveluiden tarjoajia

Norjalainen tähtiharrastaja Knud Pedersen* on suorittamassa muuttuvien tähtien havainto-ohjelmaansa. Knudin silmiin osuu outo sumumainen läiskä. Hän menee tähtikartan ääreen tarkastamaan alueen uudelleen. Toden totta, kohdetta ei ole kartassa. Pedersen palaa havaintopaikaltaan kotiinsa, ottaa kotimikrollaan modeemin välityksellä yhteyden käyttämäänsä postilaatikkojärjestelmään ja lähettää sähköpostiviestin Englantiin tähtitieteellisen uutispalvelun toimittajalle välittääkseen tiedon vieraasta kohteesta.

Pari tuntia myöhemmin toimittaja selailee päivän aikana postilaatikkoonsa tulleita viestejä. Pedersenin viesti kiinnittää hänen huomionsa. Hän tietää miehen luotettavaksi havaitsijaksi, niinpä hän päättää laittaa hetimiten tarkastuspyynnön havaitsijoille verkkoon. Euroopassa Pedersenin kohde on jo ehtinyt laskea horisonttiin, mutta Yhdysvaltain itärannikolla on vasta ilta hämärtymässä. Yön aikana useat Amerikan mantereen havaitsijat vahvistavat norjalaisen havainnon ja kohde osoittautuu uudeksi komeetaksi. Tuloksien avulla voidaan tietoverkkoon laskea tarkennetut ennusteet.

Vajaa vuorokausi Pedersenin löydön jälkeen selailee ahkera suomalainen tähtivalokuvaaja Ossi Kärkkäinen Ursan postilaatikkojärjestelmään tulleita havaintouutisia. Tieto uudesta komeetasta lämmittää havaitsijan mieltä. Kirkas sää on tulossa ja kameralle löytyy nyt käyttöä, vain vajaa 24 tuntia kohteen löytymisen jälkeen.

Hankasalmelainen harrastaja Kalle Kuusisto* harkitsee suuremman kaukoputken hankkimista, jotta voisi kehittää syvän taivaan harrastustaan. Kalle on nähnyt mainoksia halvoista amerikkalaisista putkista. Putken hankkiminen kuitenkin arveluttaa. Voivatko niin halvat laitteet olla kunnollisia ja kestäviä? Kuusisto on myös innokas tietoverkkojen käyttäjä. Hän päättää aluksi kysyä suomalaisessa tähtiharrastuksen uutisryhmässä, mitä mieltä mainituista putkista ollaan. Hän saakin muutamia vastauksia. Kenelläkään ei kuitenkaan tunnu olevan tarkkaa tietoa, saati sitten omakohtaisia kokemuksia. Kuusisto joutuu miettimään hetken, sitten hän rohkaistuu esittämään kysymyksensä kansainvälisessä ryhmässä. Noin kahden viikon aikana hän saa muutamia kyseisen tyyppisen putken ostaneen henkilön kommentteja. Arviot ovat rohkaisevia ja päätös putken hankinnasta vahvistuu.

Savonlinnasta kotoisin oleva Auvo Pakarinen* on innokas ohjelmoinnin harrastaja. Tällä hetkellä hän painiskelee kolmoistähtijärjestelmiä simuloivan ohjelmansa parissa. Työ on juuttunut tärkeän laskenta-algoritmin puutteeseen. Pakarinen opiskelee Joensuun yliopistossa, jossa hänellä on mahdollisuus päästä käsiksi tietoverkon palveluihin. Luonnollinen ratkaisu on kysyä asiaa uutisryhmässä. Auvo saakin muutaman vastauksen, jossa kerrotaan ohjeita ongelman periaatteelliseen ratkaisuun. Paras vinkki on kuitenkin viittaus erääseen verkon tiedostopalvelijoista, josta löytyy lähdekoodia vastaavanlaisen asian laskemista varten. Pakarinen siirtää mainitun ohjelmapaketin itselleen.

*Vaikka edellä kuvatut esimerkit ja niissä esiintyvät henkilöt on kuvitteellisia, eivät niissä esitetyt mahdollisuudet ole utopiaa, vaan täysin mahdollisia jo nyt. Mainitut tarinat antavat kuvan oikeastaan kuvan vain muutamasta Internet-verkon tarjoamasta palvelusta, joita tähtiharrastaja voi hyödyntää.

Internet - maailmanverkosto?

Internet sai alkunsa Yhdysvalloissa 1970-luvulla puolustushallinnon tarpeisiin tarkoitusta verkkohankkeesta. Sittemmin Arpanet-verkkoon kuului korkeakouluja, sotilaallisia ja valtiollisia laitoksia. 1980-luvun puolivälissä maailmalla oli jo useita rinnakkaisia tietoverkkoja. Noihin aikoihin alkoivat myös Suomessa kansainväliset yhteydet yleistyä. Internetiksi kutsutut verkkoyhteydet alkoivat vallata alaa. Ne olivat suosiossa erityisesti akateemisessa maailmassa. Internetin rinnalla on edelleenkin muutamia muita vaihtoehtoisia yhteystapoja, mutta nämäkään eivät ole enää täysin eristettyjä toisistaan.

Internetiä ei oikeastaan ole virallisesti olemassa. Se ei ole mikään yksi yhtenäinen tietoverkko, vaan erilaisten kansallisten ja kansainvälisten, kaupallisin tai yhteiskunnallisin varoin ylläpidettyjen verkko-organisaatioiden yhteenliittymä. Yhteistä Internet-verkkoon liitetyille tietokonelaitteistoille on kuitenkin samanlaiset standartoidut yhteyskäytännöt ja ohjelmistot. Koska Internet ulottuu nykyään jo hyvin laajalle, ovat jotkut alkaneet kutsua sitä ylevästi maailmanverkostoksi. Yhtä kaikki, yleensä Internetin käyttäjät puhuvat kuitenkin vain "verkosta" tai "netistä".

Jotkut rajaavat Internetin siihen, mihin kiinteä kaapeli päättyy. Totta onkin, että osa verkon palveluista edellyttää kiinteää kytkentää tietoverkkoon. Voidaan kuitenkin huoletta sanoa, että missä kiinteä verkkoyhteys loppuu, siellä tavallinen puhelinverkko jatkaa Internetiä ainakin sähköpostin ja uutisryhmien muodossa.

Sähköposti

Sähköposti (e-mail, electronical mail) lienee yleisin ja useimmiten se ensimmäinen verkon palvelu, johon käyttäjä pääsee käsiksi. Sähköposti on elektroninen kirje, jonka Internetiin liittyneen tietokonejärjestelmän käyttäjä voi lähettää toiselle, samassa tai jossain muussa järjestelmässä olevalle käyttäjälle. Sähköposti on myöskin yksi niistä palveluista, jotka eivät vaadi konejärjestelmältä kiinteää kytkentää verkkoon. Sen vuoksi esim. monista boxeista voi lähettää sähköpostia.

Jokaisella käyttäjällä on olemassa oma sähköpostiosoitteensa, aivan kuten kullakin on kotiosoite. Sähköpostiosoitteista on olemassa erilaisia luetteloita, mutta edelleenkin varmin tapa tietää ystävänsä sähköpostiosoite, on kysyä sitä häneltä itseltään. Suomalaisten tähtiharrastajien sähköpostiosoitteista on kerätty luetteloa. Ursa julkaisee myös omien toimihenkilöidensä sähköpostiosoitteet lehdissään.

Sähköposti on näppärä ja vaivaton tapa tavoittaa tähtiharrastajia kaikkialla maailmassa. Voit lähettää viestin ystävällesi Eurooppaan tai vaikkapa Australiaan ja se on hänellä parhaimmillaan muutamassa minuutissa. Nykyään sähköposti on jo varsin luotettavakin. Tiettävästi sähköpostiviestejä katoaa harvoin. Yleisempää on, että viestiä ei voida toimittaa perille jonkun väliaikaisen verkko-ongelman vuoksi, mutta tästäkin lähettäjä saa yleensä ilmoituksen. Suurimman epäluotettavuustekijän luovat käyttäjät itse. Järkevän sähköpostiviestinnän edellytys onkin, että käyttäjä käy säännöllisesti tarkastamassa oman postilaatikkonsa.

Sähköposti ei rajoitu pelkästään Internet-verkkoon. Nykyään postia voi lähettää verkosta toiseen ns. yhdyskäytävien välityksellä. Niinpä Internetin käyttäjä saattaa tavoittaa mm. Elisa-järjestelmässä olevan käyttäjän ja päinvastoin.

Jakelu- ja postituslistoja

Sähköposti on tavallisesti yksityisviestintää kahden verkon käyttäjän välillä. Se antaa kuitenkin mahdollisuudet tehokkaaseen ryhmäviestintäänkin. Sähköpostitse tapahtuva ryhmäviestintä voidaan jakaa karkeasti jakelulistoihin ja postituslistoihin.

Jakelulistat ovat useimmiten käyttäjän itsensä ylläpitämiä sähköpostiluetteloita, joissa oleville henkilöille hän voi helposti postittaa viestejä ja tiedotuksia viittaamalla vain listan nimeen. Esim. muutamat Ursan jaostoista hoitavat jo osan tiedotuksestaan jakelulistojen avulla. Avaruustekniikkaan liittyvää informaatiota (esim. avaruussukkulan rataelementtejä tai vaikkapa lähettettyjen tekokuiden luetteloa) on mahdollista saada jakelulistoina.

Uutis- ja tiedotemateriaalia voidaan tilata maksullisina palveluina. The Astronomer -lehden ja IAU:n sirkulaareja lähetetään myös sähköisessä muodossa. Nämäkin ovat eräänlaisia jakelulistoja.

Postituslistan ja jakelulistan ero melko häilyvä. Olennaisena erona voitaneen pitää sitä, että varsinaiset postituslistat eivät ole yksittäisten käyttäjien käsin ylläpitämiä, vaan listan vastaanottajien kirjanpito perustuu automaatteihin ns. listapalvelimissa. Listapalvelimet ovat verkon palvelukoneita. Postituslistan ideana on, että verkon käyttäjä voi lähettää listapalvelimen sähköpostiosoitteelle viestin, jossa hän määrätyin viestiin kirjoitetuin komennoin tilaa postituslistan itselleen. Listan viestit tulevat tämän jälkeen käyttäjän postilaatikkoon.

Postituslistoilla on erilaisia statuksia. Joillekin listoille voivat kaikki lähettää viestejä koko tilaajakunnan luettavaksi. Tämä tapahtuu lähettämällä sähköpostia listan osoitteelle. Jotkut listat ovat taas suojattuja siten, että vain valtuutetut käyttäjät saavat toimittaa jakeluun materiaalia. Tällainen on esim. NASA:n uutispalvelulista.

Postituslistat olivat muodissa jotain vuosia sitten, ennen kuin muut viestintämuodot valtasivat alaa. Viestintämuotona postituslista ei kuitenkaan ole kuollut, päinvastoin, viime aikoina listat ovat jälleen löytäneet uusia käyttäjiä ja aloja. Postituslista puoltaa paikkansa sähköisessä viestinnässä sen monipuolisten hallintamahdollisuuksiensa vuoksi. Etenkin erikoistuneilla harrastuksen aloilla tai uutisjakelussa se on kätevä viestintämuoto. Esimerkiksi CCD-tekniikkaa tai muuttuvia tähtiä harrastaville on olemassa omat postituslistansa.

Listat ovat jossain määrin verkkoa ja järjestelmiä rasittava viestintämuoto. Viestit toimitetaan jokaiselle tilaajalle erikseen ja vaikka esimerkiksi yhteen konejärjestelmään usein toimitetaan vain yksi verkkoviesti, niin se jaetaan kuitenkin jokaisen omaan postilaatikkoon. Näin ollen järjestelmässä, jossa on useita listan tilaajia, on jokaisesta viestistä monta kopiota järjestelmän kiintolevyillä.

Joillakin listoilla on myös niin paljon liikennettä, että käyttäjän postilaatikko saattaa täyttyä hyvin pian listan viesteistä, ellei niitä säännöllisesti käsitellä (poisteta tai talleteta jollekin muulle medialle). Siksi onkin jo ennen tilaamista hyvä selvittää, myös miten se perutaan.

Uutisryhmät

Uutisryhmät (Internet news, Usenet news) on postituslistoja kehittyneempi ryhmäviestinnän muoto. Se on sähköpostin ohella toinen Internetin palvelu, joka ei pysähdy kiinteän verkkoyhteyden rajalle.

Uutiset ovat julkinen viestintäkanava, jota levitetään verkossa uutispalvelinkoneelta toiselle. Erilaiset alat ja aihepiirit jakautuvat ns. ryhmiksi. Lisäksi ryhmät on koottu erilaisiksi hierarkioiksi ja jakeluiksi. Esimerkiksi tieteenaloja käsittelevät ryhmät muodostavat sci-hierarkian ja suomalaiset uutisryhmät sfnet-hierarkian. Monien laajojen alojen, kuten tähtitieteen aiheet jakautuvat vielä alaryhmikseen. Niinpä esimerkiksi planetaarioista kiinnostuneilla on sci.astro.planetarium-ryhmä.

Postituslistoista poiketen uutisryhmät ovat avoimia viestintäkanavia. Niitä ei erityisesti tilata, vaan kaikki uutispalvelimessa olevat ryhmät ovat käyttäjän luettavissa. Näkyvien ryhmien valikoimaa voidaan toki rajata, mikä lieneekin tarpeen, sillä tällä hetkellä ryhmiä muutamia tuhansia. Uutisryhmiin ei voida luoda rajattua lukijakuntaa. Ainoa tapa on rajoittaa ryhmän alueellista jakelua esim. maan, korkeakoulun tai yrityksen piiriin. Uutisryhmien suurin etu piilee niiden valtavasssa lukijakunnassa. Esimerkiksi tähtitieteen uutisryhmiä seuraavat tuhannet lukijat ympäri maailmaa. On hyvin todennäköistä, että ryhmässä esitettyyn kysymykseen tulee useita vastauksia. Laajan lukijakunnan kääntöpuoli on uutisryhmien valtaisa sekavuus. Teknistä termiä mukaillen puhutaan, että tietosisällön signaali/kohina-suhde on huono. Mitä yleisempi on ryhmän aihepiiri, sitä vaikeampi sieltä on löytää kiinnostavia aiheita. Suuri osa alueen sisällöstä voi olla turhanpäiväistä väittelyä tai samojen yksinkertaisten kysymysten toistamista. Monasti uutisryhmän seuraaminen onkin viestien otsikoiden selaamista.

Uutisryhmien seurattavuuden parantamiseksi on laadittu ns. verkkoetikettejä, suosituksia hyvästä keskustelutavasta. Valitettavasti vain on aina ihmisiä, jotka viis välittävät tällaisista, eivätkä ymmärrä, että nuo ajatukset on kirjattu kaikkien lukijoiden yhteiseksi hyväksi. Toistuvia kysymyksiä varten on monista ryhmistä laadittu usein esitettyjen kysymysten listaa (FAQ, Frequently Asked Questions). Tällaisiin kannattaa tutustua, ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan kansainvälisessä ryhmässä.

IRC

Sähköpostin ohella Internet tarjoaa myös muita viestintätapoja. IRC (Internet Relay Chat) on keskustelufoorumi, jossa eri koneissa olevat käyttäjät voivat keskustella keskenään lähes reaaliaikaisesti. IRC jakautuu aihepiirettäin kanaviksi, jotka voivat olla joko avoimia tai suljettuja. Toisin kuin uutisryhmät, IRC-kanavat eivät ole pysyviä, vaan muuttuvat käyttäjien mukaan. Kuka tahansa voi luoda kanavan, määritellä sen statuksen ja organisoida sitä.

Vaikka IRC:n käyttö näyttääkin monasti olevan puhdasta viihdettä, keskustelua ilman erityistä aihetta, tälläkin viestintämuodolla on oma paikkansa. Tähtiharrastajillakin on omat kanavansa, joille käyttäjät kokoontuvat säännöllisesti. IRC:n avulla voidaan pitää kokouksia tai jopa järjestää vuorovaikutteisia kursseja.

FTP - tiedostopalveluita

Vuorovaikutteisen viestinnän ohella Internetin käyttäjä saattaa etsiä tietoja joistain kiinnostavista aiheista. Harrastuksen apuna tarvitaan tietokoneohjelmia tai lehtiartikkelin tueksi lisätietoja. Verkossa on suuri määrä julkisia tietokoneohjelmia ja tietoa tähtitieteen alalta.

FTP on Internetin yhteyskäytäntö, jolla erilaisia tiedostoja (olkoon ne ohjelmia tai tekstejä) voidaan siirtää konejärjestelmästä toiseen. Sen käyttö edellyttää periaatteessa käyttöoikeutta (käyttäjätunnusta ja salasanaa) kummassakin järjestelmässä. Verkossa on kuitenkin useita palvelinkoneita, joista tiedostoja noudettaessa voidaan käyttää julkista anonymous-tunnusta, ja joille kelpaa salasanaksi mikä tahansa, mutta yleinen käytäntö on kirjoittaa oma sähköpostiosoite.

Oikean tiedon löytäminen verkon sadoista tai tuhansista tiedostopalvelimista voi osoittautua äärimmäisen vaikeaksi. Ensin pitäisi löytää oikea palvelin ja sieltä vielä oikea tiedosto. Yleisimmin parhaat vinkit saadaan sähköpostin tai uutisryhmien välityksellä, mutta käyttäjien avuksi on laadittu FTP-listoja, sekä yleisiä että erikoisalojen luetteloita.

Eräs etsintämenetelmä on Archie, eräänlainen automaatti, johon on kerätty useiden FTP-palvelimien sisältämien tiedostojen luettelot. Käyttäjä ottaa yhteyden johonkin verkon Archie-palvelimista ja antaa automaatille hakuehdon. Vastauksena käyttäjä saa listan palvelimista ja niissä olevista tiedostoista, jotka täyttävät annetun ehdon. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että käyttäjän tulee tietää, ainakin suunnilleen, minkänimistä tiedostoa hän on etsimässä.

Tietokantapalvelut

FTP:n ohella Internetin käyttäjät voivat hakea tietoa myös tietokantapalvelimista. Ne edustavat oikeastaan tiedostopalveluissa FTP:tä vanhempaa sukupolvea. Talläisissä on ideana, se että käyttäjä ottaa suoran yhteyden tietokantapalvelijan koneeseen ja kirjoittautuu järjestelmään sisälle joko julkisella tai hänelle erityisesti annetulla tunnuksella. Tiedonhaku tapahtuu koneessa toimivan tietokantaohjelman avulla. Palvelut voivat olla myös kaupallisia.

Gopher, aromurmeli

FTP:n rinnalle ilmestynyt huomattavasti tehokkaampia tiedonhakutapoja. Muutamia vuosia sitten kehitettiin gopher, valikkopohjainen tiedonhakumenetelmä. Maailmalla on lukuisia gopher-palvelimia, joihin on talletettu suuri määrä tietoa. Tieto on organisoitu puumaiseksi valikkorakenteeksi ja valikoissa voi olla linkkejä mihin tahansa muissa gopher-palvelimissa oleviin tietoihin. Gopher tarkoittaa aromurmelia, pientä myyrän tapaista eläintä, jolla on useita varastopesiä, joita yhdistää käytävät. Tämä kuvaa varsin mainiosti gopherin ideaa. Maailma on täynnä tietopesiä, joita yhdistää käytävät, linkit.

Gopherin tieto on yleisimmin puhdasta tekstitietoa. Valikkoihin voidaan sisällyttää kuitenkin myös linkkejä toisiin teksteihin tai valikkoihin, siellä voi olla pääteyhteyslinkkejä tai viittauksia FTP-palvelimen tiedostoihin.

Oikean tiedon etsiminen jo pelkästään yhden gopher-palvelimen monimutkaisesta valikkorakenteesta voi olla vaikeaa. Tiedon organisointi on aina melkoisen hankalaa. Valikkopohjaisuus antaa kyllä tehokkaan tavan järjestää tietoa, mutta tapoja tiedon organisointiin on useita. Tiedon etsimisen ongelmaan on kuitenkin kehittetty hyviä apuneuvoja. Gopher-valikot voivat sisältää hakuja palvelimen tietoihin. Maailmalla on myös palvelimia, joihin kootaan viitteitä muista gopher-palveluista ympäri maailmaa. Veronica, on yksi tällainen tietoja keräävä systeemi. Maailmalla on useita Veronica-palvelimia.

World Wide Web

World Wide Web, lyhyesti WWW, on Internetin uusimpia palveluja. Se on kehittyneempi aste gopherille. Tietoa ei enää sidota valikkomuotoon, vaan se muodostuu vapaamuotoisista tekstin, kuvan ja äänen muodostamista kokonaisuuksista, "sivuista", joissa voi olla lukematon määrä erilaisia viittauksia joko toisiin paikkoihin samassa tekstissä, muihin WWW-sivuihin tai joihinkin muihin Internet-resursseihin (sähköposti, FTP, uutisryhmä jne.). Puhutaankin hypertekstistä tai hypermediasta paremminkin kuin vain pelkästä tiedosta. World Wide Webin kohdalla on käytetty virheellisesti nimeä Mosaic. Sana Mosaic viittaa kuitenkin vain yhteen ohjelmatuotteeseen, jolla WWW:n tarjontaa voidaan tutkia.

WWW-maailma on kehittynyt viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Verkon pioneerien ohella myös tiedemaailma ja liike-elämä ovat ottaneet palvelun omakseen. Näiden ohella verkon käyttäjät ovat luoneet WWW-sivuja omista harrastuksistaan. Myös tähtiharrastajat ovat vauhdissa hyvin mukana. Tarjonta on ollut vielä ollut hiukan kaaottista. Käyttäjän on täytynyt tietää, mistä viitteestä tietoa löytyy. Yleensä vinkit on saatu sekalaisista lähteistä: uutisryhmien viesteistä, kaverien kertomana jne. Viitteitä on kyllä kerätty myös aloittain listoiksi, mutta myös viittaukset tällaisiin luetteloihin pitää tietää. Asia on kuitenkin selkeytymässä. WWW-tiedon etsintään on kehitty samanlaisia etsintäsysteemejä kuin gopherin Veronica. Automaatit selaavat maailmalta löytyviä WWW-palvelimia ja niiden sisältöä. Ongelmaksi saattaa muodostua tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu.

Kaaottisuudesta huolimatta WWW avaa suunnattomat mahdollisuudet tiedot esittämiselle. Tekstin ja kuvan vapaamuotoisuus on mahdollistanut mm. uudenlaisten lehtien julkaisemisen verkossa. Erilaisia oppaita on paljon helpompi julkaista hyper-muodossa, joilloin lukuisat viittaukset voidaan toteuttaa linkkeinä toisiin dokumentteihin. Vuorovaikutteista tiedonhakua on mahdollisuus toteuttaa WWW:hen liitettyjen lomakkeiden avulla. Käyttäjä täyttää konelomakkeen ja saa palautuksena hakuehtojen mukaisen uuden tietosivun. Täysmittainen WWW-palvelun käyttö vaatii kylläkin tietokonelaitteistolta paljon. Tekstin ohella olisi pystyttävä esittämään kuvaa ja mahdollisesti myös ääntä. Joustavan käytön ohella se vaatii myös kohtalaista tiedonsiirtokapasiteettia, jos halutaan nauttia esim. liikkuvasta kuvasta. Kuvat ja äänet tosin ovat monasti vain WWW:n kuorrutusta ja käyttäjän tarvitsema tieto löytyy tekstinä. Onneksi WWW:hen pääsee käsiksi myös käyttöliittymillä, jotka ei tarvitse grafiikkaa ja muita hienouksia.

Miten käsiksi Internettiin?

Internetistä puhutaan tiedotusvälineessä paljon, mutta usein jää kuitenkin epäselväksi, miten Internettiin pääsee käsiksi. On myös hyvä huomata, kuten edellä on mainittu, että osa palveluista (kuten sähköposti ja uutisryhmät) ovat laajemmin käytettävissä kuin suoria verkkoyhteyksiä vaativat resurssit.

Korkeakouluopiskelijoilla ja -tutkijoilla ovat olleet luonnollisesti parhaimmat edellytykset päästä käsiksi verkkoon. Heillä tietoverkkojen käyttö kuuluu lähes pakollisena osana opiskeluun ja tiedon hankintaan. Nykyään sähköposti ja Internet ovat tulleet myös yrityksiin ja virastoihin. Verkko laajenee koko ajan myös muihin kuin akateemisiin oppilaitoksiin. Ammattikorkeakoulut, opistot ja jopa lukiot ovat alkaneet hankkia Internet-yhteyksiä. Verkkoa laajennetaan erilaisten alueellisten kehityshankkeiden mukana.

Entäpä tavallinen Matti Meikäläinen, jolla ei ole työn tai opiskelun kautta mahdollista päästä käsiksi verkkoon? Onko hänellä mitään vaihtoehtoja? Kyllä vain, tosin tästä lystistä pitää todennäköisesti maksaa jonkun verran oikeaa rahaakin, kun edellä mainittujen verkkokäyttö kustannetaan yheteiskunnan tai yrityksen pussista. Markkinoille on ilmestynyt Internet-palvelujen tarjoajia, joilta kuka tahansa voi ostaa verkkoyhteyksiä. Kilpailu tullee olemaan kovaa, mikä todennäköisesti pitää hinnat kohtuullisina. Monet postilaatikkojärjestelmät ovat myös hankkiutuneet Internetin yhteyteen. Niiden tarjoamat palvelut saattavat vaihdella kiinteistä yhteyksistä pelkästään sähköpostin ja uutisten tarjontaan. Ursan Mizar-järjestelmä lukeutuu jälkimmäisiin.

Verkon edut ja heikkoudet

On huomattava, että osa verkon palveluista on hyvin vuorovaikutteisia (sähköposti, uutisryhmät), kun taas osa yksissuuntaista tiedonhakua (FTP, gopher, WWW). Täytyy ehdottomasti muistaa, että vaikka viestinnän apuvälineinä käytetään teknisiä laitteitä, tietokoneita, viestinnän takana on aina ajattelevat ja tuntevat ihmiset. Tämä tuntuu joiltakin verkon käyttäjiltä usein unohtuvan. Ota siis aina verkkoa käyttäessäsi huomioon, että esim. kirjoittaessasi sähköpostiviestiä ja kommenttia uutisryhmään vastassasi on toinen ihminen. On aivan liian helppo kirjoittaa jotain ajattelematonta, kun sen voi tehdä tekninen tietoverkko välikappaleenaan.

Tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu Internetissä on sekä ongelma, että etu. Ongelma siksi, että haluamaansa informaatiota saattaa olla todella vaikea löytää. Uutisryhmiä lukiessaan verkon käyttäjä joutuu jatkuvasti suodattamaan tarjonnasta itselleen kiinnostavan tiedon. Toisaalta tiedon suuri määrä on myös etu. Melko suurella todennäköisyydellä verkosta on löydettävissä tarvittava tieto tai ratkaisu johonkin harrastusongelmaan.

Internet on koko ajan kehittyvä ja dynaaminen yhteisö. Näin ollen tämänkin artikkelin ilmestyessä ovat jotkut tekstissä esitetyt yksityiskohdat saattaneet hiukan muuttua. Vaikka sähköinen viestintä tuo tullessaan omat ongelmansa, niin voidaan kuitenkin sanoa, että edut voittavat haitat ja verkkoon kannattaa tutustua. Se on oiva tukiväline myös tähtitieteen harrastajalle.